m/y Silkkiuikku Euroopan vanhoilla vesiteillä, Part 2.

Photo Journey Part 2. From Wiesbaden to Koblenz

(Castle tour)

RHEINGAU  RIESLING  ROUTE

Pfalz Grafenstein kevätveden aikaan.jpg

Rheingau Riesling Routen viinialueeseen tutustumme veneellä, viini vijelmät ovat pääasiassa Rheinin idänpuoleisella rinteellä joen välittömässä läheisyydessä.

Rheigau Riesling Route, yksi saksan kuuluisimmista valkoviinialueista joka alkaa Hocheimista läheltä Wiesbadenia. Tutustumme ensimmäiseksi Walluffin viinikylään. Illastamme Wilhelm Bonnetin viinitilalla, aloitamme lasillisella rose viiniä viileän illan lämmikkeeksi, jonka jälkeen maistelemme riesling viinejä talon kellarista. Syömme erinomaisen illallisen.

Tänäänkään vesi ei ole noussut 70 cm enempää. Wassersportverein Shierstein Klubilta selvitämme veneen säilytysmahdollisuutta, Bootshaus Kreetalle saa tuoda veneen, joka on erinomainen paikka säilytykseen, veneen voi laskea täällä veteen ja lähteä tutustumaan Rheinin linnoihin ja viinialueisiin. Täältä voi myös lähteä Mainin kautta Donaulle ja sieltä edelleen Mustallemerelle, jos nyt välttämättä haluaa tehdä 6000 km reissun.  Frankfurthin lentokentän läheisyys takaa sen että yhteydet ovat joustavat.

26.3-96  Shierstein – Rüdesheim

Aurinkoista, tuulee ja on pirun kylmä

Hoch wasser, vesi ei vieläkään nouse

Rheinin viinirinteitä

Aurinko paistaa,  kylmä tuuli tulee pohjoisesta tietenkin. Asennan korjatun 9,8hp:n Mercuryn hieman korkeammalle sekä stuuvaan vesisukset takakannelta sisätilaan odottamaan aurinkoa ja lämpimämpiä kelejä. Vielä kylkien pesu jonka jälkeen lähtöoluet Shiersteinin ystävällisellä klubilla. Ajamme poikkeuksellisesti perämoottorilla jotta näemme että se toimii ja että se on tarpeeksi vahva hätäkoneena taistelemaan virtaa vastaan. Sen kippaaminen lukituksistaan veteen plaani-asennon jälkeen,  sekä käyntiin saaminen kestää 15-30sek.  jonka katsomme riittävän hätätilanteessa. Vene kulkee ja ohjautuu myötävirtaan pikkukoneella välttävästi,  vastavirtaan pääsemme 1/2 s,  eli pysymme kutakuinkin paikoillamme ja pystymme ohjaamaan venettä tarvittaessa joen reunoille.

Veden lämpötila on noussut + 4°:sta  noin + 9°:n.

Rheinin virtaus voimistuu

Rheinin luonne muuttuu heti Shiersteinista lähdön jälkeen, töyräät kasvavat ja viininviljelykseen sopivia rinteitä alkaa löytyä. Ohitamme Eltvillen shampanjakylän mutta emme löydä satamapaikkaa joten jatkamme eteenpäin kohti Bingeniä. Bingen on teollisuuskaupungin näköinen joten päätämme mennä vastapäiseen pienempään kaupunkiin Rüdesheimiin sieltähän tulee Saksan kuuluisin weinbrant,  Asbach Uralt.

Yacht club Rüdesheim

Purjehdusklubin kaverit ovat pitämässä kevätkokousta ja toivottavat ystävällisesti tervetulleiksi. Immer ruhig,  ensin olut ja tarinatuokio, keitä olemme ja mistä olemme tulossa. Tämän jälkeen muodollisuudet että pääsemme liikkumaan satamaan ja sieltä ulos. Rüdesheim on viehättävä pieni kaupunki viinimuseoineen ja menokatuineen (Drossellgasse). Armottoman kipuamisen päässä sijaitsee myös Niederwald patsas, Germania, Kaiser Wilhelmin muistomerkki josta avautuvat näköalat neljän kylän yli etelään.

Pursiseuran vieressä sijaitsee uimahalli joten pääsemme kuumaan saunaan ja uimaan. Illalla käymme lasillisella punaviiniä läheisessä Italialaisessa ravintolassa,  joka vaikuttaa myös erinomaiselta ruokapaikalta.

Drosselgasse im Rûdesheim

30.3-96  Rüdesheim – Bingen

Kylmää

Syömme lounasta veneessä ja mietimme mitä tehdä, sataa rakeita ja ilma on kylmä. Tankkaamme 100 l vettä ja päätämme lähteä sadekuurojen välissä Bingeniin.  Satama sijaitsee Suomalaisen mittapuun mukaan epämiellyttävässä paikassa rautatieaseman takana josta on pitkä kävelymatka kaupunkiin.  Satamassa on paljon veneitä talvisäilytyksessä. Satamakapu on ystävällinen ja pesee ison vaatekasamme.  Vaatteita, eli pari villapaitaa tarvitaankin lisää joten Bingen palvelee meidän tarkoituksiamme hyvin.  Ostamme myös ruokatäydennykset Bingenin isoista tavarataloista, saamme myös spriitä hellaamme!  Klubilla satamakapteeni  tekee saksalaisseurueelle  päivällisen tilauksesta, klubeille voi soittaa etukäteen ja saada näin erinlaisia palveluita.  Puhelinnumerot löytyvät satamakirjasta.

Saamme jälleen  kuulla saksalaisseurueelta että Mosel on näkemisen arvoinen.  He ovat hakemassa venettään talvisäilytyksestä ja viemässä sitä Moselin yläjuoksulle.  Aamuauringossa Bingen on kauniimpi, se sijaitsee Nahe joen suulla Rheinin länsirannalla,  useat sen keskustan taloista ovat  peräisin 1200 luvulta. Mäuseturm, pieni tullilinna luodolla on kaupungin tunnusmerkki, tästä alkaa myös vanhojen linnojen helminauha aina Koblenziin asti. Mäuseturm on kuvattuna jokaisessa saksalaisessa turistioppaassa.

Kartta lainattu: Bingen – Rüdesheimer Fähr- und Sciffartsgesellshaft eG.

55411 Bingen am Rhein – Rheinkai 10

Mauseturm

31.3-96  Bingen – Lorsch

Schwartsvald, matkalla Assmanshauseniin

Iltapäivällä lumikuuroja

Lähdemme vielä tänään Bingenistä Lorchiin jonne on vain kivenheiton matka

14 km.  Pysähdymme Lorschissa koska Rheigau Riesling viinialue päättyy tähän.

Rhein virtaa Lorshin mutkissa

Rhein näyttää voimansa, alavirtaan ajavat jokilaivat sortuvat joen mutkissa täysin poikittain.  Valtava, autoja neljässä kerroksessa kuljettava jokilaiva on mahtava näky kun sitä katselee pienen moottoriveneen perspektiivistä. Ajamme Assmanshausenin ohi, ainoa kylä Rheingaussa josta saa paikallista punaviiniä, päätämme kävellä sinne Lorchista.

Burg Rheichenstein

Burgh Reichenstein sekä Burgh Sooneck jäävät joen länsirannalle.  Lorchin pieni satama sijaitsee saaren takana, virtaa saaren leen puolella on vain 0,7 s. Lähestyminen on syytä ottaa varovasti sillä matalikkoja on saaren jatkeena ja iso lautta joka liikennöi Rheinin yli vain lisää harhaa, sillä sen syväys on vain 50 cm.

Hafen Bingen

Lorch oli vanha lastauspaikka jo 1300 luvulla. Siellä oli nosturi jolla tavarat siirrettiin maalle kuljetettavaksi teitä pitkin Rüdesheimiin jotta vältyttäisiin Bingenin vuolailta kapeikoilta.

Lähdemme Assmanshauseniin hakemaan sitä kuuluisaa punaviiniä, ensin kuitenkin paikallisen viljelijän Ottesin kellariin hakemaan pullo valkoviiniä matkaevääksi.

Matkan pitäisi olla n. 8 km, mutta kävelemme harhaan muutamaan otteeseen, immer ruhig!  aurinko paistaa ja maisemat ovat huikaisevia joten istumme maistelemaan juustoa ja Ottesin erinomaista Riesling Kabinettia. Alhaalla Rheinillä on pelastusoperaatio käynnissä. Yöllä hiekkasärkälle ajanutta jokilaivaa tyhjennetään toiseen alukseen.

Saamme seuraa saksalaisesta kirjanpitäjästä joka vaeltelee usein täällä.  Löydämme viimein yksissä tuumin tien Assmanshauseniin jossa kumoamme huurteiset oluet nestehukan torjumiseksi. Suoritimme n.18 km pitkän vuoristokävelyn. Myöhemmin maistelemme alueen punaviiniä,  joka tulee tietenkin Lorchista, kylästä josta lähdimme!  Olimme ällistyneitä siitä kuinka lämmin viini rinne Assmanshausen on, kevättyöt olivat täydessä vauhdissa kun muualla vasta aloiteltiin. Ilta venyy mukavassa juttuseurassa ja Assmanshausenin punaviini maistuu,  ehdimme nipin napin viimeiseen junaan kohti Lorchia, kävely takaisin kun ei edes kiinnostanut kahta laivakoiraamme.

02.3-96  Lorsch – Oberwesel – St. Goar

Hafen St. Goar

Myöhäinen herääminen, punaviini näemmä nukuttaa. Lähdemme vielä Ottesille hankkimaan viimeiset viinit Rheingau Riesling:n alueelta ja sitten matkaan.

Bacharachissa kaunis kirkko,  sen takana linnanrauniot. Pfalz Grafensteinin tullilinna pienellä saarella on Saksan kuvatuimpia turistikohteita eikä syyttä,  linna on kaunis laivan keulamuotoineen ja erilaisine torneineen.

Kaubin pieni kaupunki on saaren takana jossa on myös Gutenbergin linnan rauniot, satama on pieni, päätämme jatkaa eteenpäin. Virtaus voimistuu 4,5 solmuun kun Rhein kapenee vuorten puristuksessa.

Stadsturm St. Goarshausen

Seuraavaksi Burgh Stahleck sekä Shönburgh jonka jälkeen Oberweselin satama, huono ja on tarkoitettu jokilaivoille. St. Goarin satama on kaunis Rheinfelssin linnan kupeessa, päätämme jäädä sinne. Satama on rauhallinen ja aivan kaupungin vieressä.

Ilta kylmenee,  pohjoisesta tulee kunnon puuskia ja lumikuuroja. Rannassa on Dem automaatit sähkölle jotka on asetettu ikävä kyllä rosvo asentoon ( = 1 Dem ei kauan piisaa), petrooli käyttöinen Wallas lämmitin toimii onneksi!

Burg Rheinfells

Seuraavana aamuna kiipeämme Burgh Rheinfelssiin josta on osittain tehty hotelli. Toinen osa palvelee museona. Linnaa on asuttanut yksi Saksan rikkaimpia aatelissukuja jolla oli omia, osaomistus sekä useita kymmeniä käyttöoikeuslinnoja. Linna oli hyvin säilynyt isonpuoleinen yhdyskunta, siitä on ollut myös suora yhteys satamaan. Satama on yksi hienoimpia mutta myös kallis, sekä myös melkein tyhjä lukuun ottamatta sataman omia vuokra veneiä.

St. Goar mutkia

Satama on modifioitu pioneerien vanhoista silta ponttooneista erittäin elegantisti.

Matkaamme kylästä lautalla Rheinin yli St. Goarshauseniin joka on pieni mutta idyllinen viinintuottaja yhdyskunta Rheinin jyrkissä mutkissa. Tutustumme stadt turmissa Loreleyn historiaan ja talon hyvään viinikellariin . Ostamme pääsiäisen jälkiruoaksi pullon beeren auslese jälkiruokaviiniä.

04.4-96  St. Goar – Koblenz, Rheinlache

Loreley

Jätämme Loreleyn ja St Goarin, Burg Katz näkyy vielä vasta ranalla.  Virta on vieläkin erittäin vuolas, voimakkaimmat pyörteet olivat Loreleyn mutkan jälkeen St. Goariin tultaessa.  Rheinin mutkat olivat tässä jyrkkiä ja jokilaivojen kulkusuuntaa ohjattiin viiden signal stellen avulla jotta yhteentörmäyksiltä vältyttäisiin.

Burg Maus on Hafen am Hundtin vastapäisellä rannalla, emme ajaneet sisään allonmurtajalta koska satama ei näyttänyt houkuttelevalta.  Linnat vähenevät ja maisema ei ole enää niin jylhää, Burg Liebenstein ja Burg Sterrenberg ovat seuraavana.  Ohitamme Boppardin kaupungin  joka näyttää viehättävältä mutta satamaa ei ole joten jatkamme kohti Koblenzia. Burg Stolzenfels on Lahn joen risteyksessä ja on komein linnoista. Se on myös käytössä tänä päivänä.

Deutsches Eck, Koblenz

Rheinlache juuri ennen Koblenzia on nimensä mukaan pitkä lahti jonka perältä löytyy kolme venekerhoa. Täällä on vielä talvisen tuntuista, joskin innokkaimmat saksalaiset venemiehet ovat jo muuttaneet pressun alle asumaan kunnostaakseen veneitään kevätkuntoon. Heille vinkki, tulisi valoa ja auringonpaistetta jos poistaisi pressun. Saksalainenhan pitää aina metalliset sälekaihtimet alhaalla kotonakin vaikka istuu sisällä. Kysyin tähän syytä ja se ilmeisesti johtuu sota-ajasta jolloin ihmisiä haettiin kotoa sekä palvelukseen että vainottiin.

Illalla satelee jälleen. Tämä vain vahvistaa päätöstämme kääntyä kohti etelää eli Mosel jokea ylävirtaan kohti uusia seikkailuja. Kevät on myöhässä tänä vuonna ja on vielä kylmää ei ole mitään syytä edetä vauhdilla pohjoista kohti. Lisäksi turvallisuusnäkökohta, veneemme on pieni ja Rhein vaarallinen, vuolas ja raju keväisin.

Päätämme kaartaa ensin etelään, Moselia ylös ja sieltä Canal de l´Esteä  Ardennien vuoriston läpi Belgiaan ja edelleen Hollantiin.  Tulemme takaisin Rheinille sen alajuoksulla.

Lähdemme päätöksen kunniaksi Koblenziin syömään,  satamakapteeni suositteli jugoslavialaista joten springit veneeseen ja menoksi. Kytkimme vielä sähkölämmön ja wallaksen päälle. Olimme Koblenzin laitamilla, puistotie kaupunkiin oli kaunis ja kulki aivan Rheinin vierellä. Etniset ravintolat olivat kaikki rivissä joten ne oli helppo tarkistaa. Split oli hyvä niin kuin suositeltiin. Menemme sinne, ruoka sekä ilmapiiri olivat erinomaisia. Fünf sterne, sehr gut! Koirammekin saivat dog bagit.  Veneemme oli ihanan lämmin ja saksanmarkka vielä kovaa valuuttaa mittarissa. Aamulla kävelimme vielä Deutches Eckille asti joka on mahtava muistomerkki Rheinin ja Moselin risteyksessä. Päivä on kaunis, kävelijöitä liikkellä joka paikassa.

Rheinistä jäi mieleen:

Rheinin alkulähteet alpeilla ovat raikkaita tunturipuroja, vielä Baselissa joki on erittäin puhdas ja tätä nykyä se yritetäänkin pitää sellaisena.  Mahtavia ja tarkasti toimivia sulkuja. Vapaasti virtaava Rhein on kokemus sinänsä. Viini-alueet aivan joen trmäillä.  Kauniit linnat ja historialliset rauniot Rheinin jyrkssä mutkissa.

Linna-alue alkaa Rheinillä

Tavarankuljetus Rheinillä on massiivista luokkaa ja sulut isoja, täsmällisiä, hyvin suunniteltuja. Olisi joskus mukava käydä katsomassa sulkuportteja kunnollisen Hoch wasserin aikaan, ilmeiseti varajärjestelmät ovat myös oikein mitoitettuja. Vesi nousee kuitenkin alajuoksulla jos juoksutusportit joudutaan avaamaan ja vettä juoksuttamaan vapaasti.  Kylissä on merkitty jokainen merkittävä Hoch wasser talojen seiniin. Joessa myös virtaa paljon rojua puutavaraa ym. jos Hoch wasser on kova keväällä. Vapaasti virtaavaa Rheiniä on myös syytä kunnioittaa, sen voima on valtava ja se vie venettä kun venettä. Yöllä ei ole syytä liikkua riuttoja on paljon luonnollisia ja rakennettuja jotka ohjaavat Rheinin uomaa.

Yläjuoksulla Stassbourgin vanha yliopistokaupunki oli mieleenpainuvin sekä monipuolisin Rheinin rannan kaupungeista. Kaikista kaupungeista täällä huokuu historia, vanhaa arkkitehtuuria on runsaasti ja se on erinomaisesti säilytetty.

Ruine Ehrenfels

Pfalz alueena sekä Saksan että Ranskan puolella on täynnä historiaa ja miellyttäviä ihmisiä. Viinin viljely alueet Pfalzin ympäristössä sekä Linnat Rheinin kapeikoissa olivat kuvauksellisia, erityisesti Rüdesheimin ja Koblenzin väli oli joelta nähtynä kaunis.

Signalstelle Rheinin mutkissa

Tavarankuljetusjärjestelmät ovat vaikuttavia, toimineet vuolaista ja kivikkoisista kapeikoista huolimatta. Rhein on saatu kesytettyä tavaravirroille ja samalla se on kuitenkin säilyttänyt luonteensa ja muotonsa ällistyttävän hyvin. Tästä täytyy antaa kiitos saksalaisille.

Yleiseti veneilijälle huomioksi se että tankstellejä(tankkauspaikkoja) on vähän joten osta aina tankki täyteen polttoainetta kun saat. Alkumatkalla Ober Rheinillä oli myös vähän veneenlaskupaikkoja sekä satamia.

Rhein shutzhafen

Rheinin jokialukset hallitsevat kanavaa, aaltoja syntyy joten kunnon lepuuttajat ja paljon töijaus köysiä mukaan.

Veneen ulkotilan valaistus on tärkeää, pimeää on joka ilta, osta neon valoja tai camping valoja jotka voivat olla päällä koko ajan. VHF radion kuuluvuus ulkotiloihin tärkeä  koska sulut kutsuvat sinua VHF:n kautta ja kaikki muukin liikenne tapahtuu VHF:llä.

Tällaisia turvasatamia on tiheään Rheinin mutkaisella osuudella ja niitä saatetaan hyvinkin tarvita hoch wasseerin aikaan.

Rheinin osuus Basel-Koblenz oli yhteensä 440 km.

TULOSSA OSA 3!

m/y  Silkkiuikku Euroopan vanhoilla vesiteillä

Photo Journey Part 3. River Mosel from Koblenz to Toul

After the summer – Memories grow sweeter with time.

Boats, old ropes and the whiff of  diesel fuel catches your mind every spring.  The sea life is there in your mind during the long and dark winter period.

Framboat, Colin Archer 33 veneitä runkovalmiina valmistanut pienveneveistämö

Framboat

Historiadokumentti 1979 – 1984

Uusia kuvia löytynyt itseltäni ja ystäviltä!  Myös lisää juttuja / syyskuu 2012

Jukka Pohjola

Valitsin tälle paikalle kaikista C-A 33 veneistä, S/y Ebban L -10. Vene oli Framboatille tärkeä koska se piirrettiin ja hyväksytettiin kokonaisuudessaan Det Norske Veritasilla. Vene lähti runkovalmiina Porvoosta ja omistaja teki sen pieteetillä valmiiksi Helsingissä. Tämän kauniin veneen omistaa tätä nykyä Juha Leviäkangas.

 

S/y Snowball, C-A 33 L-16, teimme koeprjehduksella uuden rikin kanssa. Stora on todella mahtava ja antaa poweria.

Tattarisuo

Framboat toimi aluksi 1979 Tattarisuon teollisuusalueella, jossa valmistimme Pekka Piirosen kanssa kaarihallissa 4 kpl Colin Archer type 33 runkoa.  C-A 33 muotit olivat harrastetyönä Crisse Lydmanin tekemät ja niistä oli aikaisemmin tehty 3 venettä joista siis yksi oli plugivene. Itse olin opiskellut veneenrakennusta ja suunnittelua Ruotsissa jossa olin vaihtanut taloustieteen opiskelut veneenrakennukseen. Ubbab niminen yritys sai Studieutveklings-fond:ilta apurahan johon sisältyi yhden kaverin perehdyttäminen veneensuunnittelun ja rakennuksen saloihin.  Minä siis vaihdoin taloustieteen opiskelut vanhan harrastukseni pariin.  Ennen kuin hankimme muotit Pekan kanssa piirsin veneen, josta ei tuolloin ollut piirustuksia.  Vene oli optisesti pienennetty Colin Archerin pidemmästä suunnitelmasta ja Crisse oli huolissaan 18 cm  kaventumisesta pituuteen nähden.  Olin kuitenkin Ruotsissa purjehtinut eri kokoisia Colin Archereita sekä muita double endereitä jotka olivat hieman slankimpia. Tiesin että pienestä suorahkosta osuudesta kyljissä olisi pelkästään positiivisia vaikutuksia purjehdusominaisuuksiin. Tein lisäksi ruotsalaisten avulla kaksi rikisuunnitelmaa, kahvelikutterin sekä Bermuda kutterin. Tilasin 1980 kuitenkin uudet rikisuunnitelmat ruotsalaiselta Björn Atterbergilta. Hän oli suunnitellut ja tehnyt rikejä Colin Archereihin sekä vastaaviin pitkäkölisiin veneisiin. Bermudakutteri sai uuden pidemmän maston ja puomin sekä bogsprötin myös taakse.

Tattarisuon hallissa olimme mukana tekemässä kolmea Svea kryssare 36:n  runkoa ja kantta jotka menivät Helsingin työväen pursiseuran jäsenille.

C-A 33 rigging plan, Björn Atterberg

Korjasimme viimein runkomuotit, leikkasimme ylimääräisen vapaalaidan pois sekä oikaisimme ketkan. Kolmannen veneenrungon jälkeen lisäsimme potkuriaukon muotteihin. Muotit olivat yllättävän jäykät heppoisen ulkonäön sijaan, niissä oli käytetty Chrissen / Telkon uutta Firet mattoa väliaineena, joka oli ilmeisen tehokas.

Haapaniemenkatu

Muutimme Tattarisuolta Hämeenkadulle 1980 vanhaan veturitehtaaseen (Hämeenkadun ja Haapaniemenkadun kulmaan). Siellä valmistimme 2:ssa kerroksessa 3 kpl C-A 33 runkoa lisää.

 

Haapaniemenkadulla aloitimme myös kansi-plugin ja sittemmin kansimuotin rakentamisen.

CA 33 kansiplugin muutto isompaan tilaan

 

Rakensimme ensiksi plugia 2.ssa kerroksessa, mutta huomasimme pian että meidän on nähtävä se matkan päästä, joten vuokrasimme korkeaa tilaa ja siirsimme plugin runkomuotteineen päivineen alakerran veturihalliin, jossa valmistimme kansimuotin valmiiksi. Tosin viimeistelimme ja hioimme sen vasta Porvoon uudemmissa tiloissa

CA 33 puinen kansiplugi

Kansiplugi valmistui Pekka Kyröhongan C-A 33 rungon päälle ja tehtiin lastulevystä. Ruffin rakenteissa käytimme joitakin Eero Harilaisen muotin osia, jotka kiinnitimme muottiin.

C-A 33 Helsinki boat show, etualalla myös Fram jolla

Framboat osallistui Helsingin kansainvälisille venemessuille 1980 esitellessään Colin Archer 33 matkaveneen.

Yksi veneistä meni Helsingin Messukeskukseen venemessuille ja yksi valmistui Det Norske Veritasin henkilökohtaisen runko-sertifikaatin mukaisesti valmistettuna asiakkaallemme, Pekka Kyröhongalle. 

Vanhassa veturitehtaassa aloitimme myös tekemään kansimuotin plugia puusta. Plugin ja itse muotin valmistamiseen meni 9 kk aikaa ja paljon varoja.

Haapaniemenkatu oli yllättäen meidän epäonneksi saanut rakennus-suunnitelman ja siitä piti tuleman rakennusliike Hakan pääkonttori. Jouduimme nopealla aikataululla muuttamaan muotit ja useita keskeneräisiä runkoja Porvooseen josta olimme vuokranneet uudet tilat.

Porvoo,  Haxi

C A 33 toimintaa Porvoossa

 

Bilden är från Pär Domeijs bildarkiver.

 

 

 

Porvoossa 1981- 1982 jatkui kansimuotin viimeistely ja kansien valmistus aloitettiin jo useampaan valmistettuun runkoon.

C A 33 Gelcoatin maalausta

Det Norske Veritasin valvoman veneen valmistus jatkui  kannen valmistuksella Porvoossa. Lisäksi kiinnitimme veneen laipiot, turkin ja kannen.  Aloimme tämän jälkeen valmistaa lukuisia muotteja peräsimelle, turkille sisäänmenoluukulle ja muille pienemmille osille.

C-A 33, L-16 Peräsin.2

 

CA 33 L 14 Bjorn Sherrer i bakgrundet med Otto

Teimme ensimmäiset kaksi C-A -33 venettä runkovalmiina Ruotsiin jossa saimme Bjorn Sherrerin (Marin diesel Ab:n pitkäaikaisen johtajan) edustamaan C-A33 venettä.  Saimme toisen niistä esille Djurgårdenin rantaan. Edustajamme oli Lyckans Slip Fiskebäckssil Göteborgin pohjoispuolella.

Jussi Bremer valmisti meillä talkooprojektina 1/2 tonnarin,  Tuula 7:n.  Häneltä jäi meille erittäin tukeva jigi jossa valmistimme vielä monta kilpavenettä.

Pian tämän jälkeen Teimme vielä oman Teamimme suunnitteleman KPW Yacht designin piirtämän uuden 1/2 ton luokan kisaveneen

(KPW, Kairamo, Pohjola ja Wiikeri).  Olihan Jukka Wiikeri juuri saapunut Englannista veneen sunnittelijan paperit taskussaan, Antero Kairamo toimi teamissamme laskenta inssinä ja luokkasääntöexperttinä. Piirsin Jukka Wiikerin kanssa uloslyöntikuvat vielä käsin purjeneulomossa Laajasalossa.  Veneestä tuli Solive, sponsorin mukaan ja se oli yllättävän liukas niin kuin mainostamansa tuotekin.

Korjaus: Tämä 1/2 tonnari tuli siis Sam Hartikaiselle (Melges Sails).

Kiitos Polakka hyvistä kuvista ja mielenkiintoisesta historiikista. Tulee tosi hyviä muistoja mieleen niistä ajoista. Korjaan kuitenkin yhden asiavirheen, kun tulit maininneeksi Framboatin tekemistä puolitonnareista. Solivella seilasi aikoinaan Sam Hartikainen eli mr. Melges Sails ja menestyi sillä hyvin. Finnair Flyerin sen sijaan ostimme Mykkäsen Simpan kanssa Italiasta, jonne se oli jäänyt 1985 MM-skabojen jälkeen maihin seisomaan jonnekin Rooman rantahietsulle. Halffari seilattiin Port Grimaudiin ja sieltä Nautorin rekan paluukyydillä Travemündeen ja laivalla Sompasaareen. Saman 1986 kesän MM-kapinoissa tuli pronssimitskut kaulaan Simpalle, Beppe Johanssonille, Pede ja Johan von Koskulille, Jami Kyytiselle ja mulle. Edesmennyt Antsu Kairamo toimi teknisenä asiantuntijana ja miehistön varamiehenä. Seuraavan kesän 1987 avomeri SM:ssä tuli hopeaa karvan mitan WB-Sailsin miehittämälle Rakelille häviten. Silloinkin Solive oli mukana mutta sijoitusta en muista. Samoissa SM:ssä Kari Österlundin Rantasipi-halffari painui Itämeren kylmään syleilyyn miehen mentävä reikä kyljessään. Jos joku tietää lisää Framboatin tekemien veneiden elämästä ja nykyisistä vaiheista, olisi kiva kuulla niistä lisää.

Finnair Flyer siis oli Hannu Mannisen ja kumppanien Italiasta  hankkima 1/2 tonnari josta edellä tarinaa. Jäädään odottelemaan lisää tarkennuksia Soliven seilauksista.

Annoimme tarjoukset myös Half ton project Norway:lle loppuvuodesta 1981, suunnittelijana Edward Dubois, Tony Castro vaihtoehtoisesti Ron Holland. Vene olisi tullut vuodelle 1983.

Lisäksi Porvoossa tehtiin Furustamin omana projektina rimalaminaatista kevyt ja erittäin tukeva cruising/kilpavene. Teimme myös täytetyönä kuuluisaa Fram jollaa ja pirtuveneenkorjauksista aina hydrokopterin muotteihin saakka.  Lisäksi otimme talvihuoltoon purjeveneitä joissa tehtiin isompia muutostöitä sekä vakuutusyhtiökorjauksia. Muistiini on painunut pari alkuaikojen X:ää jossa köli oli konkreettisesti tullut istumalaatikkoon.

C-A 33 L 1 Cristian Lydmanin tekemä plugivene.

Chrisse Lydmanin tekemä plugivene koki aikamoisia muodonmuutoksia. Poistimme veneestä ns. valaskannet jotka olivat jatkuneet lasikuituisena suoraan rungosta ylöspäin. Oikaisimme hieman ketkaa ja korvasimme lasikuituiset kylkikorotukset puisilla reelinkilistoilla joita käytettiin vanhoissa Colin Archer veneissä. Vene sai rutkasti kölipainoa lisää yhteensä n. 4500 kg ja vastapainoksi yli 16m pitkän maston sekä mahtavan kokoisen storan. Bogsprötin lisäksi jouduimme laittamaan Aftspröötin taakse koska puomi oli liki 6 m pitkä.  Pertti Michelsson neuloi Meripurjeessa kuvassa näkyvät erinomaiset purjeet. Kävin itse purjehtimassa S/y Snowballia nyt 2011 ja purjeet ovat edelleenkin täydessä iskussa.

C-A 33, L-16, Timo Raaska.4

Colin Archer 33

Valitsin tälle paikalle kaikista C-A 33 veneistä, S/y Ebban L -10. Vene oli Framboatille tärkeä koska se piirrettiin ja hyväksytettiin kokonaisuudessaan Det Norske Veritasilla. Vene lähti runkovalmiina Porvoosta ja omistaja teki sen pieteetillä valmiiksi Helsingissä. Tämän kauniin veneen omistaa tätä nykyä Juha Leviäkangas.

Juha on varmasti tehnyt tämänkin kauniin profiilikuvan Colin Archer 33 sloop sailplanista.

Yritimme Björn Sherrerin kanssa saada Colin Archer 33 valmistuksen siirrettyä Puolaan Navimorille 1982 ja 1983.  Olin aiemmin ollut yhteistyössä Puolassa Kormoran Yactyardin kanssa ja alustavat keskustelut olivat heränneet silloin C-A 33 valmistuksesta siellä. Mutkia matkassa oli monta, koska olisimme joutuneet toimittamaan sinne kaikki raaka-aineet. Mukaan lukien Myös lasikuidun ja hartsin jotta olisimme saaneet certifioitua laatua. Heloitus ja rikaus myöskin länsimaista. Puutyön he osasivat hyvin ja hyvälaatuisia raaka-aineita löytyi.

Pidin ongelmana juuri sitä että pystyimme myymään ainoastaan eri asteisia puolivalmisteita, jolloin hinta muodostui pienemmäksi ja katetta olisimme saaneet vasta valmiin tuotteen myynnistä. Valmiin C-A 33  veneen rahoittaminen näin pienelle veistämölle olisi kuitenkin ollut ylivoimaista.

Budjetissamme 1982 – 1983 oli C – A 33 lisäksi useita vaihtoehtoisia suunnitelmia.  Starilla ei ollut valmistajaa ja niitä tarvittiin 5 – 10 kpl vuodessa.  Lisäksi Jukka Wiikeri oli tuolloin siirtynyt vetämään Bensowin venepuolta ja tarjosi sieltä tehtäväksi Sunwind 20´.  Veneitä tehtäisiin 50 kpl sarja 2:lle seuraavalle vuodelle. Nykra oli tuolloin halpisveneiden kanssa helisemässä. Veneet olisi pitänyt leipoa mahdollisimman halvalla ja kustannuksia säästäen. Emme kuitenkaan lähteneet siihen leikkiin.  Nämä eivät olleet linjassa siihen mitä olimme tähän asti tehneet,  tukevaa kaksoiskuperaa rakennetta ja erikoisvalmisteisia one off  kilpaveneitä jossa tietotaito pääsi oikeuksiinsa. Lisäksi neuvottelimme Koster 28 projektista, joka sittemmin tuli tutuksi Krister & kumppanin Degerö 28:na.

Helsingissä järjestettäisiin 3/4 ton mm cup 1983.  Nyt meillä oli osaavaa akateemista henkilökuntaa. Pepe Toroi oli parhaillaan veneen

Ron Holland 3.4 ton cup kilpavene Helsingin mm kisoihin

sunnittelukoulussa Englannissa ja tulisi myöskin hätiin.  Mika Saksela ja Juha Wiio sekä ystäväni Sakari Katiskoski  sekä kumppanini Pekka Piironen olivat kaikki valmiita sitoutumaan projekteihin. Lisäksi Antero Kairamo toimi teknisenä neuvonantajana toisessa veneistä.

Suomenlahden Ykkönen messuilla Porvoossas

Otimme haasteen vastaan ja rakensimme kisoihin kaksi One off  kilpavenettä.  Ensimmäisen tilaajana oli NJK ja veneen suunnitteli Max Petrelius sekä Christian Bergenheim. Christian  piirsi Atk:lla veneen uloslyöntikuvat. Vene tehtiin suunnatusta lasikuidusta Divinycell väliaineena. Hartsina käytettiin isoftaalihappo hartsia jotta saataisiin jäykempi lopputulos. Veneessä oli keulassa stringerit ja kölitukit. Takaosan jäykisti kaksoiskuorirakenne sekä laipiot. veneen kipparina toimisi Hjallis Harkimo.

Toisen veneen tilasi PRW Team ( Peter Perovuo, Risto Ryti ja Markku Wiikeri) ja sen suunnitteli Ron Holland. Ron oli ottanut pienen veistämön kanssa yhteistyön vastaan, koska hän joka tapauksessa pendlasi säännöllisesti Suomessa Nautorilla.  Tästä syystä tutustuinkin myöhemmin Olle Emmekseen, Nautorin talousjohtajaan sekä Björn Wilhelm Shauman:iin joka toimi Nautorin Espanjan kontaktina sekä after sales osastolla. Vene tehtiin eksoottisesta Kevlar kuidusta ja laminoitiin kokonaisuudessaan epoxylla. Core materiaalina oli balsa rungossa ja kannessa. Veneen sisälle tuli kölitukkirakenne kokonaan alumiinista joka laminoitiin rungon läpilaminaattiosaan ja pultattiin pitkittäislaipioihin kiinni. tähän rakenteeseen kiinnittyi sekä köli että vantit.  Tämä teki veneestä erittäin lujan. Lisäksi saavutettiin optimaalinen painojakauma keulan ja perän suhteen.

Kilpaveneprojektit olivat erittäin rajuja ja imivät myös pienen veistämön varoja, joten aloitimme jälleen pikaisesti C-A 33 veneiden valmistuksen kun aika vähänkään salli.

C-A, L- 12, Pacific ocean

Valmistimme vielä 4 kpl runkovalmiita C-A 33 veneitä suomalaisille asiakkaille ja viimenen C-A 33 vene lähti hallista ulos osittain asiakkaan tekemänä kun olimme jo sopineet postuvamme tiloista 1984.

Lopetin veneveistämötoiminnan koska se ei soveltunut pienelle yritykselle suurien tila ja muottikustannusten vuoksi.

Me teimme kuitenkin palan suomalaista veneen rakennushistoriaa ja tuotteitamme C – A 33 seilaa edelleen 30 vuotta myöhemmin monilla maailman valtamerillä!  Fram jollatkin ovat kuulema palvelleet hyvin kaikki nämä vuodet.

Ikävä kyllä minulla on erittäin vähän kuvia näitten veneiden rakentamisesta ja myöskin itse veneistä.  Valokuva-arkistoni tuhoutui tuolta ajalta.

Ehkä saan lukijoilta lisää kuvamateriaalia, otan mielelläni vastaan kaikki kuvat ja dokumentit mitä asian tiimoilta löytyy.

jukka.pohjola@gmail.com

Otan vielä esiin muutamia C – A 33 rakennuksessa käytettyjä menetelmiä joka osin selittää veneiden hyvää kuntoa 30 vuoden jälkeen.

  • Kaksoiskupera rungon muoto,  käsin telattu umpilaminaatti jossa runsaasti rowing kuituja sekä pitkittäis ja poikittaisjäykisteet jotka jakavat koko rungon paneeleihin.
  • Kannessa on runsas kaari sekä Bridgetäkki, pieni istumalaatikko. Kansi on valmistettu sandwich rakenteisena, ydinmateriaalina on käytetty balsaa ja divinycelliä.
  • Kannen ja rungon liitos on muotoiltu vahvaksi varvas listaksi ja runko ja kansi on laminoitu veneen sisältä yhdeksi kappaleeksi sekä vahvistettu mekaanisin pulttiliitoksin.
  • Teak vanerilaipiot on liitoksesta kavennettu oikeaoppisesti  vahvan ja mahdollisimman tasaisen rasituksen saamiseksi runkoon.
  • Rustit, keulahelat ja perähelat on mitoitettu ja kiinnitetty runkoon sekä laminaatein että mekaanisin liitoksin.
  • Kölipainot, (veistämöllä tehdyt) on koko pituudeltaan valettu hartsiin ja laminoitu tämän jälkeen runkoon kiinni.
  • Peräsin on kevennetty divinycell vaahdolla ja vahvistettu koko pituudella haponkestävällä teräksellä, kolme saranaa ovat hitsattu yhtenäiseksi  konstruktioksi.

Slideshow of the pics of sailing C A 33 boats and from the yard Framboat.

This slideshow requires JavaScript.


S/y Ebba, C A – 33 L 10 In Helsinki photographer Juha Leviäkangas


C-A, L- 12, Pacific ocean

Fine Art: Frosty Sea – Atlantic limestone cliffs – Sea changes to Land

Frosty island, Airisto

Sea smoke around a  sea mark

Pack ice, Airisto

Ice in the spring time

Last signs of winter

These photo works are mainly from the winter 2012. Winter was quite hard and long although the ice was very thin, because of the snow that came early. Pack Ice Airisto is from photo exhibition power of Color 2001. Pack Ice Airisto was one of the most liked pictures of the exhibition and was sold most.

Last signs of winter is from the year 2010. These pictures show well the scenery of Airisto which is well sheltered with the surrounding islands.

Capo St Vincent through sea smoke

Lands End on a clear weather

The lighthouse of St. Vincent, Lands End. The famous sailing school of Prince Henry the Navigator is located in the Fortress.

Capo St. Vincent Lighthouse at the end of the world

Rocks at Capo St Vincent

These works are photographed in the southernmost corner of Portugal. The massive limestone is tangible just here. You are standing against the wind and can feel the roar from the limestone tunnels that are formed during the past years.

Photographs are from the years 2008 – 2011.

Fragile morning light

Lauersmeer, sea reed

Water disappears, Waddenzee

Durum wheat on a modern urban cultivation

Chicago grey eminence, sea changes to a city of rock

These works are from my old motive, how sea changes to deltas and to more cultivated areas and finally direct to massive cities situated directly by the sea. Most Photographs are from Power of Color photo exhibition.

Models throughout the times

_DSC2017

There has been one or two nice models also during these years.

I can express my gratitude to all these beautiful girls. It has been a pure pleasure to work with you in our photo shooting occasions.

Silent Criticism

Clean Water at Cliff Richard´s wineyard

Silent criticism in my photos, how can I influence people’s thinking and point out some ideas worth considering.

The normal everyday deeds are the most important. Taking care of your neighbour or sort your scrap. You can yourself plant cuttings rather than  go shopping in garden centers or you choose between local and not global food producers.

Main concern to me is to produce more clean air and water

Taking care of our own sewage flow is essential in trying to keep the soil and the surrounding water areas clean.

Good thinking and planning, so that we find out the method best suited for our family or our community.

To transport our sewage to communal treatment is not the solution. You only forward the problem elsewhere and pollute with transporting mainly water.

Different kind of reedbeds after the coarse treatment of the sewage water is natures oldest form of water purification.

Here I found a good overall picture on the web of Reedbed operation. The first part of this system can vary. The idea is to purify the coarse particles and transport them to communal treatment or to use by yourselves as fertilizers.

Systems for pre and primary treatment of waste water. These equipments for waste water purification can easily be bought in the market.

bio purifier almost ready.jpg

There are several ways to build a waste treatment area with purification systems underneath and above the ground.

The coarse treatment part.jpg

Reed bed in mini size – after the coarse purification

Difficult construction place for the coarse treatment area

This is one solution to build coarse treatment of the sewage water and to create a modern wetland (reed bed).

Primary treatment for the sewage water

It is extremely important for every household, living  on coastal areas  to rethink and set up a better plan to take care of the sewage water.

There is also a marvellous book of  Highgrove, portrait of an estate from H.R.H Prince of Wales and Charles Clover. You find a good article how Highgrove is taking care of the sewage problem. (ISBN 1-84188-170-8).

Solar energy saves the environment from polluting the air with fossile fuels. Solar energy is free power and very effective water heater in washing and heating houses.

Different kinds of systems are available today.

Solar panels transport free energy to our needs .

Solar energy, on the contrary to compression pump from geothermal energy source  brings significant difference in temperature. Water temperature in solar panels exceeds easily 100 –  200 degrees celsius in quite simple systems.

This brings you heat.

Wood pellets

Wood

Wood chips and pellets are waste from the woodworking industry plants. Modern burners can take the most of these recycled materials.

Making wood chips at home

Most country houses have huge resources for wood blocks.

Compost

Home made wood chips are excellent for soil improvement and compost.

Less pollution with no energy transportation. Good mental heal for the body.

Branches to make wood chips

Windmills are far more complicated for family houses. You have to consider building licences and environmental aspects. Although it is important to support windmill power plants on communal level. We have to seek better energy production methods in continual improvement basis. Wind and Solar power are essential and our planet generates these permanent valuables to us.

Electric solar panels have also made a break through during the last few years. The prize is one-quarter compared to prices last decade. To produce energy with panels is today compatible to diesel generators.

Second interest to me is how to bring bread for every table

How can we bring food to every table. The table is growing rapidly.

The population is growing and the land that we use for food production is today put out to tender with Bio products aimed for energy consumption.

How can we know?  Is the soil polluted after the effective cultivation methods for different bio fuels.

Horrible news spread from companies like Monsanto. “maailman johtava yritys geenimanipuloidun viljansiemenen tuotannossa. Yritys tuottaa lajikkeita, joiden kerrotaan olevan ylivertaisia tuottavuudessaan ja rikkakasvien tai tuholaisten kestävyydessä”.

http://www.secretsofthefed.com/monsantos-dirty-dozen-the-12-most-awful-products-made-by-monsanto/

We can all make small  steps to give ourselves better food products on a small-scale.

I have recently discovered that I can easily make my own cuttings why not you?

Living on a country house I have already years cultivated my own tomatoes, salads, herbs etc. My sister provides me with different berries in many forms. Last summer I even got the first harvest of vine grapes in Finland a country between the latitudes 60 and 70.

During my trips to countries with less urban sophistication, I have noticed that the food tastes better. How come, with our effective health authorities and all. I have asked my shop owner, why vegetables taste nearly nothing today.  We want to buy and produce cucumbers that cost nothing, are straight, tomatoes that are beautifully red and round, same size of course. Tomatoes grow in plastic bags with smallest amount of dirt itself. Everything is fertilized with chemicals. On the top of that certain seeds need certain chemicals. That brings in companies like Monsanto.

Cherry tomatoes

Why not try our own plantation on a scale that suits us. Window gardening or greenhouse cultivation. We are even free to use organic fertilizers, our friends having hobbies with horses even give it to us for free.

Plastic greenhouses can be bought or built for almost no money.

Followed by a few samples.

http://www.greenfortune.com/articles.php

globaalipiknik.wordpress.com/2009/05/18/kaupunkiviljely-global-to-local/

Small plastic green houses

This spring a great success in Paris is to sell small green house systems to balconies.

Plants on a table top.

Small plastic green-houses or plastic pipe gardens

Greenhouses leaning house wall

Bigger greenhouses for fruit trees or berries.

Cultivation outdoors.

This article is a continuous process.

My other love – Portugal

Recent trips to Southern Portugal and Lisbon.

Algarve has been a great inspirer to me. Light is perfect in springtime, vegetation is blooming and the water is clear. The reflections of turquoise sea and the ochre coloured limestone cliffs is ideal for photo shooting. The landscapes are stunning, weather one of the best, the food and drinks taste divine!

Alentejo and Algarve have been the targets with our photo shooting trips. Lots of inspiration have come also from the culture, food and Port wines. Especially fresh shellfish is easy to catch from the vast amount of fishing markets on various villages from Sagres all the way to the Spanish border.

Slide show of the pics,  My other love – Portugal

This slideshow requires JavaScript.

Our “base camp” has always been on a hill of Praia da Luz. Its located perfect and the village Praia da Luz is also really nice.

Our base camp on Praia da Luz

Lagos wall, night panorama

Lagos, an old fishing and harbour near by. It is bigger with fish market harbour and shops etc.

Market place on every weekend with fresh vegetables and poultry from nearby villages. The taste of carrots, different olives, apples is something you cannot  describe. Like you were able to buy earlier, before the modern logistics on superstores.

You can buy orange trees for less than nothing, agricultural products are sold on wholesale basis.

Fresh, really fresh!

Fish is sold fresh every day from the fish market. Shell fish is offered on the opposite side of the creek from local fish companies. You can either eat there or buy shrimps, lobsters and carabaos (local herrings).

On the other side of the creek, only a little way up the hillside you find the old town with narrow streets.

Lots of shops, coffee shops and nice restaurants. On the boulevard by the creek you can really make a bargain on some local cafe´s. You pay the same prize for two beers, two good espreso´s and two local brandy´s  as you get two beers on a local English owned pub. (We still love Bulls in Luz).

Lagos is a local center where you get the most things done. Although Quarteira is the administrative center if you are needing of official or juridical help.

Sagres – Burgau – Lagos – Portimao – Albufeira – Quarteira – Faro – Olhao – Tavira, the villages and Towns on the coastline from West to East.

There is an antique castle on the harbour entrance bringing a medieval atmosphere to the Lagos.

Harbour entrance is beautiful with the medieval castle.

The old town is picturesque with small houses and really narrow streets.

Pubs and bars for every taste.  The creek starts from the castle and continues to the fishing harbour, followed with a  huge harbour for pleasure craft.  The river (Ribeira Bensafrim) continues all the way to the village Bensafrim.

The creek is really a vivid market area for local people.

Lots of good restaurants of course, offering fish and lamb dishes. You are certainly offered to buy sunglasses and leather belts by the traders from Africa.

Monchique mountains

On the top of Monchique, spring 2011

Mountain restaurant Rampa by the road to Monchique

french fries a´la country style

Monchique can be very cold and windy. The wievs are good if the  weather is clear .

Clouds often hang under the mountain top.

The road is dangerous, people are driving like Finns in a rally.

Rampa is one of the best places to eat chicken in various forms.

Alfama, old town at the top of Lisbon

Alfama on the top

Lisbon, shopping streets

Lisbon is really interesting capital with old houses well maintained. The busy market area starting from the harbour trough the triumph. Lots of smaller shopping streets crossing the base harbour level. Deep hill climbing is mandatory here if you want to see the interesting old town areas. Here the houses are more picturesque tha well maintained. You can also take the historic trams which are running dense.

Don`t miss the old trams, it’s an unforgettable trip mixed with the locals and the tourists. The trams, busses and cars all drive together in those small streets of Lisbon old town.

Alfama on the hilltop is a paradise for those who like evening activities. Good food, bars and of course Fado places. Fado is really the thing in music here. It´s not only classic old Fado singing. Modern places with lots of young people gathering with food and Fado singers.

Praia Rocca is Portugal’s most famous beach. Huge with Limestone cliffs hanging on top of your head. Beach life at its best and when you are ready to climb from the beach you are in the middle of the nightlife with many restaurants and discos.

Praia Rocca

Praia Rocha

Fine Art: Coastal gardens – Sea – Archipelago of Turku – Bold scenery

Apple tree grove, Orissaare, Saaremaa

Old stone hence, Orissaare, Saaremaa

Archipelago farm, Orissaare, Saaremaa

These tree works are from my late period working with high-speed Kodak films 800 – 1600 ASA. My affection to granular results with low light conditions is seen clearly in these works. Print work was done to heavyweight art canvas. I made these Photographs in year 2000  to Power of Color photo exhibition.

Continue reading “Fine Art: Coastal gardens – Sea – Archipelago of Turku – Bold scenery”

Timelaps – Same shooting point – view and the view angle changes

A delicate approach to a fixed photo shooting position.

One could think that it would be very boring to shoot  a photo from the same point.  But  Shooting time,  Atmospheric changes,  Seasons and view angle can change the entirety.

This slideshow requires JavaScript.

Photos have been taken with 300 mm – 600 mm x 2 / Tamron F 1 : 2,8  or  a 500mm x 2 refractor telescope / Celestron, F 1 : 5 .  The photo of a single cairn is taken 20 x 500 mm,  a Baader hyperion ocular, heavy vignetting occur.

Connection to the refractor

Connection rings

Refractor and ocular connection

Refractor telescope and ocular ready for the camera

Celestron is a single lens 500 mm refractor. I wanted to make  some changes to connect the camera to the refractor telescope. Camera is attached directly to the focal point with a teleconverter x2 to obtain 1000 mm lens with splendid light intensity. Camera can also be mounted  to the Baader hyperion ocular when you want to boost your focal lenght. The single lens of the refractor is not achromatic but it has a huge light intensity.

The shooting place is indoors through a window glass,  some haze and colour changes occur.

The two photos of summer and winter landscape, with 50 mm Nikkor F 1 : 1.2 glass.

The building of a 3/4 ton class boat “Suomenlahden Kone”

Framboat, Haxi 1982

Valokuvat:  Sakari Katiskoski ja Jukka Pohjola

Historiadokumentti

Framboat,  “akateeminen” veneveistämö,  jossa taidot ja innostus veneitä kohtaan olivat usein merkittävämpi osatekijä kuin taloudellinen menestys.

Pääasiassa veistämö teki Colin Archer 33´ venettä runkovalmiina myytäväksi.  Kilpavenepuolella oltiin mukana  mm. Jussi Bremerin ,  1/2 tonnari projektissa.

Kaksi 3/4 Ton class projektia Helsingin1983 mm kisoihin:

Christian Bergenheimin ja Max Petreliuksen suunnittelema  ensimmäinen  3/4 Ton class vene valmistui Helsingin 3/4 Ton class MM:iin. Vene oli NJK:n tilaama nimeltään Suomenlahden ykkönen ja sen kipparina toimi Hjallis Harkimo.  Tästä suunnitelmasta tehtiin toisaalla toinenkin versio ristiinlaminoidusta vanerista.

S/y Suomenlahden Kone oli Ron Hollandin suunnittelema  3/4 Ton class vene,  joka myös tehtiin Helsingin MM kisoihin 1983.  Veneen uloslyöntikuvat olivat ensimmäisen kerran äärimmäisen tarkkoja  ton cupin mittasääntöihin. Veneessä oli lukuisia erittäin extreemejä  suunnittelunäkökohtia ja se tehtiin senaikaisista parhaista materiaaleista. Vene valmistettiin kokonaan kevlarista ja epoxista kaksoiskuorirakenteella balsacoren ympärille.  Finnair teki veneeseen erikoisalumiinista sisärungon jossa köli roikkui ja ja jossa vantit olivat kiinni.  Mastossa oli kolme pilliä sisäkkäin ja se oli vain käsivarren paksuinen.  Mastossa oli kolmet saalingit ja kahdet bardoonat.  Sitä pystyi taivuttamaan todella paljon, joka oli tietysti tärkeää isoa säädettäessä. Venettä purjehti kisoissa Risto Ryti, Markku Wiikeri, Peter Perovuo ja Antero Kairamo.  Ron Hollandkin  käväisi Helsingissä ja oli myös purjehtimassa Suomenlahden Koneella  jonain kisapäivänä.

Yhteensä kisoihin osallistui 3 suomalaista venekuntaa, joten tätä voidaan pitää merkittävänä arvonantona pientä Framboat veistämöä kohtaan, taikka oikeammin sanottuna henkolökuntaa kohtaaan joka koostui nuorista purjehduksen entusiasteista. Emme turhaan kutsuneet veistämöä akateemiseksi, olihan lähes jokaisella korkeakoulutausta taikka parhaillaan opinnot kesken.

Translation:

History document

Framboat,  “an academic boat yard”,  where skills and enthusiasm to boats was more often a bigger element than the economical success.

The yard mainly manufactured Colin Archer 33 as hull and deck in various stages.  Framboats One off production line  was involved when e.g. Jussi Bremers S/y Tuula 7 was built.

Two projects for 3/4 Ton class  for Helsinki 3/4 ton world championships:

First 3/4 ton boat designed by Christian Bergenheim and Max Petrelius was completed to Helsinki 3/4 ton world championships.  S/y Suomenlahden Ykkönen was ordered by NJK (Nyländska Jakt klubben). The skipper was Hjallis Harkimo.  The boat was manufactured partly out of directional glass. Divinycell was corematerial both in hull and deck.  Isoftalic acid polyester was used.

(From these drawings another boat was manufactured elsewhere.   The material was cold laminated veneer. It was the third boat for the 3/4 Ton cup.)

The other boat that Framboat built was  S/y Suomenlahden Kone designed by Ron Holland.  The lofting was made with extreme care to Ton class regulations.  The design had numerous  details that were most extreme and it was manufactured out of the best available materials at that time. The boat was totally made out of Kevlar fibre and epoxy resin.  Core material was balsa.  Finair (the national airline company) made an inner hull out of special alumunium where the keel and the schrouds were attached.  Mast made out of three tubes, the diameter was exterme thin, only size of an arm.  The mast had three spreaders and two running backstays, so it could be tuned to give the main just the right form.  The boat sailed by Risto Ryti, Markku Wiikeri, Peter Perovuo and Antero Kairamo. Ron Holland was also present and took part in the sailing contest one day.

Together there where 3 Finish leagues in Helsinki 3/4 ton world championships. So this can be seen as a credit to a small boatyard Framboat, or to be honest to the staff who worked in Framboat. The staff consisted of young enthusiastic sailors.  We never where wrong, when saying that we where an academic boatyard, ewerybody had university degree or ongoing studies.

M/y Silkkiuikku Euroopan vanhoilla vesireiteillä, Part 1.

 

Photo Journey Part 1. From Basel to Wiesbaden (Südliche Weinstrasse)

Mahtava Rhein virtaaContinue reading “M/y Silkkiuikku Euroopan vanhoilla vesireiteillä, Part 1.”

Voyager of the Seas from Turku to Miami

One decade of great ship building in Turku Finland.  The Voyager of the Seas was first ship of the series of great ocean liners built in Turku 1999.  Allure of the Seas ended the series of the great ocean liners built in Turku 2011.

Voyager of the Seas

Allure of the Seas

Slide show photos of the Voyager of the Seas on her maiden voyage from Turku to Miami.

This slideshow requires JavaScript.

When I was asked to join on the maiden voyage of the Voyager of the Seas from Turku to Miami, I could not find any excuses not to.  Voyager was the biggest and the boldest of all the passenger ships on earth.  The hull had the same hight as the tallest building in Helsinki, 72 m.  Total length was 311,1 m.  Passengers and crew together exceeded 5000 people, which is the same amount than US. Air craft carriers.  Own full-scale theatre, a copy of La Scala in Rome, Ice skating rink and dining room three floors high. Own hospital and own printing-house that produces a daily newsletter every morning.  The sewage water is purified with unique techniques and the watches on the bridge is secured with two authorities personnel.  Captain Svein Pettersen trained the vast  personnel under the maiden voyage to meet the standards to cruise in Caribbean waters.  Turku Kvaerner Masa Yards employees finished the ship with amazing skills and enthusiasm.  We picked up more workers both in Denmark and England to get the job done.  This was the first ship of the Eagle series and prototype rush was visible. Whole restaurants were changed to different brands with kitchen facilities and interior furnishing.

The last ships of the series where sister ships Oasis of the Seas and Allure of the Seas.  The hight is the same 65/72m.  (The bridge in Denmark limits the height).  The length is 361 m and the personnel and passengers together exceeds 7500 persons.  Also the name of the Yard has changed to STX Finland Oy.

Allure under construction On STX Yard in Turku.

%d bloggers like this: