Framboat, Colin Archer 33 veneitä runkovalmiina valmistanut pienveneveistämö

Framboat

Historiadokumentti 1979 – 1984

Uusia kuvia löytynyt itseltäni ja ystäviltä!  Myös lisää juttuja / syyskuu 2012

Jukka Pohjola

Valitsin tälle paikalle kaikista C-A 33 veneistä, S/y Ebban L -10. Vene oli Framboatille tärkeä koska se piirrettiin ja hyväksytettiin kokonaisuudessaan Det Norske Veritasilla. Vene lähti runkovalmiina Porvoosta ja omistaja teki sen pieteetillä valmiiksi Helsingissä. Tämän kauniin veneen omistaa tätä nykyä Juha Leviäkangas.

Tattarisuo

Framboat toimi aluksi 1979 Tattarisuon teollisuusalueella, jossa valmistimme Pekka Piirosen kanssa kaarihallissa 4 kpl Colin Archer type 33 runkoa.  C-A 33 muotit olivat harrastetyönä Crisse Lydmanin tekemät ja niistä oli aikaisemmin tehty 3 venettä joista siis yksi oli plugivene. Itse olin opiskellut veneenrakennusta ja suunnittelua Ruotsissa jossa olin vaihtanut taloustieteen opiskelut veneenrakennukseen. Ubbab niminen yritys sai Studieutveklings-fond:ilta apurahan johon sisältyi yhden kaverin perehdyttäminen veneensuunnittelun ja rakennuksen saloihin.  Minä siis vaihdoin taloustieteen opiskelut vanhan harrastukseni pariin.  Ennen kuin hankimme muotit Pekan kanssa piirsin veneen, josta ei tuolloin ollut piirustuksia.  Vene oli optisesti pienennetty Colin Archerin pidemmästä suunnitelmasta ja Crisse oli huolissaan 18 cm  kaventumisesta pituuteen nähden.  Olin kuitenkin Ruotsissa purjehtinut eri kokoisia Colin Archereita sekä muita double endereitä jotka olivat hieman slankimpia. Tiesin että pienestä suorahkosta osuudesta kyljissä olisi pelkästään positiivisia vaikutuksia purjehdusominaisuuksiin. Tein lisäksi ruotsalaisten avulla kaksi rikisuunnitelmaa, kahvelikutterin sekä Bermuda kutterin. Tilasin 1980 kuitenkin uudet rikisuunnitelmat ruotsalaiselta Björn Atterbergilta. Hän oli suunnitellut ja tehnyt rikejä Colin Archereihin sekä vastaaviin pitkäkölisiin veneisiin. Bermudakutteri sai uuden pidemmän maston ja puomin sekä bogsprötin myös taakse.

Tattarisuon hallissa olimme mukana tekemässä kolmea Svea kryssare 36:n  runkoa ja kantta jotka menivät Helsingin työväen pursiseuran jäsenille.

C-A 33 rigging plan, Björn Atterberg

Korjasimme viimein runkomuotit, leikkasimme ylimääräisen vapaalaidan pois sekä oikaisimme ketkan. Kolmannen veneenrungon jälkeen lisäsimme potkuriaukon muotteihin. Muotit olivat yllättävän jäykät heppoisen ulkonäön sijaan, niissä oli käytetty Chrissen / Telkon uutta Firet mattoa väliaineena, joka oli ilmeisen tehokas.

Haapaniemenkatu

Muutimme Tattarisuolta Hämeenkadulle 1980 vanhaan veturitehtaaseen (Hämeenkadun ja Haapaniemenkadun kulmaan). Siellä valmistimme 2:ssa kerroksessa 3 kpl C-A 33 runkoa lisää.

Haapaniemenkadulla aloitimme myös kansi-plugin ja sittemmin kansimuotin rakentamisen.

CA 33 kansiplugin muutto isompaan tilaan

Rakensimme ensiksi muottia 2.ssa kerroksessa, mutta huomasimme pian että meidän on nähtävä se matkan päästä. Joten vuokrasimme korkeaa tilaa ja siirsimme plugin runkomuotteineen päivineen alakerran veturihalliin, jossa valmistimme kansimuotin valmiiksi. Tosin viimeistelimme ja hioimme sen vasta Porvoon uudemmissa tiloissa

CA 33 puinen kansiplugi
C-A 33 Helsinki boat show

 

 

 

 

 

 

 

Yksi veneistä meni Helsingin Messukeskukseen venemessuille ja yksi valmistui Det Norske Veritasin henkilökohtaisen runkosertifikaatin mukaan asiakkaalle.  Aloitimme tekemään kansimuotin plugia puusta. Plugin ja itse muotin valmistamiseen meni 9 kk aikaa ja paljon varoja.

Framboat osallistui Helsingin kansainvälisille venemessuille 1980 esitellessään Colin Archer 33 matkaveneen.

Haapaniemenkatu oli yllättäen meidän epäonneksi saanut suunnitelman ja siitä piti tuleman rakennusliike Hakan pääkonttori. Jouduimme nopealla aikataululla muuttamaan muotit ja useita keskeneräisiä runkoja Porvooseen josta olimme vuokranneet uudet tilat.

Porvoo,  Haxi

C A 33 toimintaa Porvoossa
Bilden är från Pär Domeijs bildarkiver.

Porvoossa 1981- 1982 jatkui kansimuotin viimeistely ja kansien valmistus aloitettiin jo useampaan valmistettuun runkoon.

C A 33 Gelcoatin maalausta

Det Norske Veritasin valvoman veneen valmistus jatkui  kannen valmistuksella Porvoossa. Lisäksi kiinnitimme veneen laipiot, turkin ja kannen.  Aloimme tämän jälkeen valmistaa lukuisia muotteja peräsimelle, turkille sisäänmenoluukulle ja muille pienemmille osille.

C-A 33, L-16 Peräsin.2
CA 33 L 14 Bjorn Sherrer i bakgrundet med Otto

Teimme ensimmäiset kaksi C-A -33 venettä runkovalmiina Ruotsiin jossa saimme Bjorn Sherrerin (Marin diesel Ab:n pitkäaikaisen johtajan) edustamaan C-A33 venettä.  Saimme toisen niistä esille Djurgårdenin rantaan. Edustajamme oli Lyckans Slip Fiskebäckssil Göteborgin pohjoispuolella.

Jussi Bremer valmisti meillä talkooprojektina 1/2 tonnarin,  Tuula 7:n.  Häneltä jäi meille erittäin tukeva jigi jossa valmistimme vielä monta kilpavenettä.

Pian tämän jälkeen Teimme vielä oman Teamimme suunnitteleman KPW Yacht designin piirtämän uuden 1/2 ton luokan kisaveneen

(KPW, Kairamo, Pohjola ja Wiikeri).  Olihan Jukka Wiikeri juuri saapunut Englannista veneen sunnittelijan paperit taskussaan, Antero Kairamo toimi teamissamme laskenta inssinä ja luokkasääntöexperttinä. Piirsin Jukka Wiikerin kanssa uloslyöntikuvat vielä käsin purjeneulomossa Laajasalossa.  Veneestä tuli Solive, sponsorin mukaan ja se oli yllättävän liukas niin kuin mainostamansa tuotekin.

Korjaus: Tämä 1/2 tonnari tuli siis Sam Hartikaiselle (Melges Sails).

Kiitos Polakka hyvistä kuvista ja mielenkiintoisesta historiikista. Tulee tosi hyviä muistoja mieleen niistä ajoista. Korjaan kuitenkin yhden asiavirheen, kun tulit maininneeksi Framboatin tekemistä puolitonnareista. Solivella seilasi aikoinaan Sam Hartikainen eli mr. Melges Sails ja menestyi sillä hyvin. Finnair Flyerin sen sijaan ostimme Mykkäsen Simpan kanssa Italiasta, jonne se oli jäänyt 1985 MM-skabojen jälkeen maihin seisomaan jonnekin Rooman rantahietsulle. Halffari seilattiin Port Grimaudiin ja sieltä Nautorin rekan paluukyydillä Travemündeen ja laivalla Sompasaareen. Saman 1986 kesän MM-kapinoissa tuli pronssimitskut kaulaan Simpalle, Beppe Johanssonille, Pede ja Johan von Koskulille, Jami Kyytiselle ja mulle. Edesmennyt Antsu Kairamo toimi teknisenä asiantuntijana ja miehistön varamiehenä. Seuraavan kesän 1987 avomeri SM:ssä tuli hopeaa karvan mitan WB-Sailsin miehittämälle Rakelille häviten. Silloinkin Solive oli mukana mutta sijoitusta en muista. Samoissa SM:ssä Kari Österlundin Rantasipi-halffari painui Itämeren kylmään syleilyyn miehen mentävä reikä kyljessään. Jos joku tietää lisää Framboatin tekemien veneiden elämästä ja nykyisistä vaiheista, olisi kiva kuulla niistä lisää.

Finnair Flyer siis oli Hannu Mannisen ja kumppanien Italiasta  hankkima 1/2 tonnari josta edellä tarinaa. Jäädään odottelemaan lisää tarkennuksia Soliven seilauksista.

Annoimme tarjoukset myös Half ton project Norway:lle loppuvuodesta 1981, suunnittelijana Edward Dubois, Tony Castro vaihtoehtoisesti Ron Holland. Vene olisi tullut vuodelle 1983.

Lisäksi Porvoossa tehtiin Furustamin omana projektina rimalaminaatista kevyt ja erittäin tukeva cruising/kilpavene. Teimme myös täytetyönä kuuluisaa Fram jollaa ja pirtuveneenkorjauksista aina hydrokopterin muotteihin saakka.  Lisäksi otimme talvihuoltoon purjeveneitä joissa tehtiin isompia muutostöitä sekä vakuutusyhtiökorjauksia. Muistiini on painunut pari alkuaikojen X:ää jossa köli oli konkreettisesti tullut istumalaatikkoon.

C-A 33 L 1 Cristian Lydmanin tekemä plugivene.

Chrisse Lydmanin tekemä plugivene koki aikamoisia muodonmuutoksia. Poistimme veneestä ns. valaskannet jotka olivat jatkuneet lasikuituisena suoraan rungosta ylöspäin. Oikaisimme hieman ketkaa ja korvasimme lasikuituiset kylkikorotukset puisilla reelinkilistoilla joita käytettiin vanhoissa Colin Archer veneissä. Vene sai rutkasti kölipainoa lisää yhteensä n. 4500 kg ja vastapainoksi yli 16m pitkän maston sekä mahtavan kokoisen storan. Bogsprötin lisäksi jouduimme laittamaan Aftspröötin taakse koska puomi oli liki 6 m pitkä.  Pertti Michelsson neuloi Meripurjeessa kuvassa näkyvät erinomaiset purjeet. Kävin itse purjehtimassa S/y Snowballia nyt 2011 ja purjeet ovat edelleenkin täydessä iskussa.

C-A 33, L-16, Timo Raaska.4

 

Colin Archer 33

 

Valitsin tälle paikalle kaikista C-A 33 veneistä, S/y Ebban L -10. Vene oli Framboatille tärkeä koska se piirrettiin ja hyväksytettiin kokonaisuudessaan Det Norske Veritasilla. Vene lähti runkovalmiina Porvoosta ja omistaja teki sen pieteetillä valmiiksi Helsingissä. Tämän kauniin veneen omistaa tätä nykyä Juha Leviäkangas.

Juha on varmasti tehnyt tämänkin kauniin profiilikuvan Colin Archer 33 sloop sailplanista.

 

 

Yritimme Björn Sherrerin kanssa saada Colin Archer 33 valmistuksen siirrettyä Puolaan Navimorille 1982 ja 1983.  Olin aiemmin ollut yhteistyössä Puolassa Kormoran Yactyardin kanssa ja alustavat keskustelut olivat heränneet silloin C-A 33 valmistuksesta siellä. Mutkia matkassa oli monta, koska olisimme joutuneet toimittamaan sinne kaikki raaka-aineet. Mukaan lukien Myös lasikuidun ja hartsin jotta olisimme saaneet certifioitua laatua. Heloitus ja rikaus myöskin länsimaista. Puutyön he osasivat hyvin ja hyvälaatuisia raaka-aineita löytyi.

Pidin ongelmana juuri sitä että pystyimme myymään ainoastaan eri asteisia puolivalmisteita, jolloin hinta muodostui pienemmäksi ja katetta olisimme saaneet vasta valmiin tuotteen myynnistä. Valmiin C-A 33  veneen rahoittaminen näin pienelle veistämölle olisi kuitenkin ollut ylivoimaista.

Budjetissamme 1982 – 1983 oli C – A 33 lisäksi useita vaihtoehtoisia suunnitelmia.  Starilla ei ollut valmistajaa ja niitä tarvittiin 5 – 10 kpl vuodessa.  Lisäksi Jukka Wiikeri oli tuolloin siirtynyt vetämään Bensowin venepuolta ja tarjosi sieltä tehtäväksi Sunwind 20´.  Veneitä tehtäisiin 50 kpl sarja 2:lle seuraavalle vuodelle. Nykra oli tuolloin halpisveneiden kanssa helisemässä. Veneet olisi pitänyt leipoa mahdollisimman halvalla ja kustannuksia säästäen. Emme kuitenkaan lähteneet siihen leikkiin.  Nämä eivät olleet linjassa siihen mitä olimme tähän asti tehneet,  tukevaa kaksoiskuperaa rakennetta ja erikoisvalmisteisia one off  kilpaveneitä jossa tietotaito pääsi oikeuksiinsa. Lisäksi neuvottelimme Koster 28 projektista, joka sittemmin tuli tutuksi Krister & kumppanin Degerö 28:na.

Helsingissä järjestettäisiin 3/4 ton mm cup 1983.  Nyt meillä oli osaavaa akateemista henkilökuntaa. Pepe Toroi oli parhaillaan veneen

Ron Holland 3.4 ton cup kilpavene Helsingin mm kisoihin

sunnittelukoulussa Englannissa ja tulisi myöskin hätiin.  Mika Saksela ja Juha Wiio sekä ystäväni Sakari Katiskoski  sekä kumppanini Pekka Piironen olivat kaikki valmiita sitoutumaan projekteihin. Lisäksi Antero Kairamo toimi teknisenä neuvonantajana toisessa veneistä.

Suomenlahden Ykkönen messuilla Porvoossas

 

 

Otimme haasteen vastaan ja rakensimme kisoihin kaksi One off  kilpavenettä.  Ensimmäisen tilaajana oli NJK ja veneen suunnitteli Max Petrelius sekä Christian Bergenheim. Christian  piirsi Atk:lla veneen uloslyöntikuvat. Vene tehtiin suunnatusta lasikuidusta Divinycell väliaineena. Hartsina käytettiin isoftaalihappo hartsia jotta saataisiin jäykempi lopputulos. Veneessä oli keulassa stringerit ja kölitukit. Takaosan jäykisti kaksoiskuorirakenne sekä laipiot. veneen kipparina toimisi Hjallis Harkimo.

Toisen veneen tilasi PRW Team ( Peter Perovuo, Risto Ryti ja Markku Wiikeri) ja sen suunnitteli Ron Holland. Ron oli ottanut pienen veistämön kanssa yhteistyön vastaan, koska hän joka tapauksessa pendlasi säännöllisesti Suomessa Nautorilla.  Tästä syystä tutustuinkin myöhemmin Olle Emmekseen, Nautorin talousjohtajaan sekä Björn Wilhelm Shauman:iin joka toimi Nautorin Espanjan kontaktina sekä after sales osastolla. Vene tehtiin eksoottisesta Kevlar kuidusta ja laminoitiin kokonaisuudessaan epoxylla. Core materiaalina oli balsa rungossa ja kannessa. Veneen sisälle tuli kölitukkirakenne kokonaan alumiinista joka laminoitiin rungon läpilaminaattiosaan ja pultattiin pitkittäislaipioihin kiinni. tähän rakenteeseen kiinnittyi sekä köli että vantit.  Tämä teki veneestä erittäin lujan. Lisäksi saavutettiin optimaalinen painojakauma keulan ja perän suhteen.

Kilpaveneprojektit olivat erittäin rajuja ja imivät myös pienen veistämön varoja, joten aloitimme jälleen pikaisesti C-A 33 veneiden valmistuksen kun aika vähänkään salli.

C-A, L- 12, Pacific ocean

Valmistimme vielä 4 kpl runkovalmiita C-A 33 veneitä suomalaisille asiakkaille ja viimenen C-A 33 vene lähti hallista ulos osittain asiakkaan tekemänä kun olimme jo sopineet postuvamme tiloista 1984.

Lopetin veneveistämötoiminnan koska se ei soveltunut pienelle yritykselle suurien tila ja muottikustannusten vuoksi.

Me teimme kuitenkin palan suomalaista veneen rakennushistoriaa ja tuotteitamme C – A 33 seilaa edelleen 30 vuotta myöhemmin monilla maailman valtamerillä!  Fram jollatkin ovat kuulema palvelleet hyvin kaikki nämä vuodet.

Ikävä kyllä minulla on erittäin vähän kuvia näitten veneiden rakentamisesta ja myöskin itse veneistä.  Valokuva-arkistoni tuhoutui tuolta ajalta.

Ehkä saan lukijoilta lisää kuvamateriaalia, otan mielelläni vastaan kaikki kuvat ja dokumentit mitä asian tiimoilta löytyy.

jukka.pohjola@gmail.com

Otan vielä esiin muutamia C – A 33 rakennuksessa käytettyjä menetelmiä joka osin selittää veneiden hyvää kuntoa 30 vuoden jälkeen.

  • Kaksoiskupera rungon muoto,  käsin telattu umpilaminaatti jossa runsaasti rowing kuituja sekä pitkittäis ja poikittaisjäykisteet jotka jakavat koko rungon paneeleihin.
  • Kannessa on runsas kaari sekä Bridgetäkki, pieni istumalaatikko. Kansi on valmistettu sandwich rakenteisena, ydinmateriaalina on käytetty balsaa ja divinycelliä.
  • Kannen ja rungon liitos on muotoiltu vahvaksi varvas listaksi ja runko ja kansi on laminoitu veneen sisältä yhdeksi kappaleeksi sekä vahvistettu mekaanisin pulttiliitoksin.
  • Teak vanerilaipiot on liitoksesta kavennettu oikeaoppisesti  vahvan ja mahdollisimman tasaisen rasituksen saamiseksi runkoon.
  • Rustit, keulahelat ja perähelat on mitoitettu ja kiinnitetty runkoon sekä laminaatein että mekaanisin liitoksin.
  • Kölipainot, (veistämöllä tehdyt) on koko pituudeltaan valettu hartsiin ja laminoitu tämän jälkeen runkoon kiinni.
  • Peräsin on kevennetty divinycell vaahdolla ja vahvistettu koko pituudella haponkestävällä teräksellä, kolme saranaa ovat hitsattu yhtenäiseksi  konstruktioksi.

Slideshow of the pics of sailing C A 33 boats and from the yard Framboat.

This slideshow requires JavaScript.

S/y Ebba, C A – 33 L 10 In Helsinki photographer Juha Leviäkangas

C A 33 L-10, in Baltic Sea, photographer Juha Leviäkangas

C A 33, L-16 Timo Raaska in Baltic