( This old photo journey is only written in finnish )
Photo Journey Part 1. From Basel to Wiesbaden (Südliche Weinstrasse)
Tarkoituksenamme on tutustua Euroopan suuriin vesiteihin pienellä ja nopeakulkuisella moottoriveneellä, jota voimme siirtää paikasta toiseen myös maanteitse. Valitsimme ensimmäiseksi lähtöpaikaksi Rheinin joka on eittämättä ekologisesti, taloudellisesti sekä historiallisesti merkittävin.
Tästä matkakertomuksesta saattaa olla iloa ja hyötyä satamakirjojen ohessa mikäli reittisi suuntautuu Rheinille, Moselille taikka Meuse– Maas joille.
Rheinin alkujuuret ovat Sveitsin alpeilla, ajattelimmekin ensin laskea kanootilla Churin kylästä Bodenseelle mutta ajankäytön realiteetit pakottivat meidät jättämään Alpen-Rheinin monet alkuhaarat tuntemattomiin elämänkokemuksiin. Bodenseen alapuolella oleva Hoch-Rhein on myös navigoitavissa, sulkuja on 12. Sulut ovat eräänlaisia rullakuljettimia joissa veneet kuljetetaan ylä tai alavirtaan. Bodenseen alapuolella Shaffhausenissa sijaitsevat euroopan suurimmat putoukset, jotka ovat muodostuneet jääkauden aikana Rheinin vaihtaessa suuntaansa pohjoista kohti, virraten nykyään alas Schvartswaldin etelärinnettä kohti Baselia.
Basel sijaitsee kolmen valtion Saksan, Sveitsin ja Ranskan yhtymäkohdassa n. 300m korkeudella merenpinnasta. Täältä alkaa Ober-Rhein sekä myös m/y Silkkiuikun matka kohti Pohjanmerta. Ober-Rheinissä on 10 isoa sulkua joista viimeinen on Iffezheim n.100 m korkeudella merenpinnasta. Tämän jälkeen Rhein virtaa vapaasti Saksan ja Hollannin läpi halkoen kaupukeja, maaseutua, sekä erilaisia kulttuureja, viininviljelyksestä aina raskasteollisuuteen asti.
m/y Silkkiuikku aloittaa tämän matkan Baselista Rhein jokea alas Koblenziin asti. Täältä matka jatkuu etelään Mosel jokea ylävirtaan Toul:n kaupunkiin, edelleen Canal de l´Est:ä pitkin Givét:n rajakaupunkiin, joka on Ranskan ja Belgian rajakaupunki. Givét:stä jatkamme Meuse jokea alavirtaan Ardennien vuoriston läpi Hollannin Maastrichtiin. Maastrichtistä edelleen Hollannin kanavien sekä Maas ja Waal(Rhein) jokien kautta pieneen historialliseen Muidenin rannikkokaupunkiin Amsterdamin kupeessa.
Veneemme telakoitiin siellä Flevolandin eteläpuolelle Zeewolden satamaan.
Tämä tulisi olemaan uusi tukikohtamme seuraavina vuosina tutustuessamme mielenkiintoiseen Waddenzeen vuorovesialueeseen uuden tarinan myötä.
Paikkakuntien, jokien sekä valtioiden nimet ovat niiden äidinkielillä matkan seuraamisen helpoittamiseksi jokikartoilla valtioiden vaihtuessa.
DEUTSCHLAND
RHEIN Basel – Strassbourg
Baselissa saimme veneemme lasketuksi veteen Motorboot u. Jachtclub Weil am Rheinissä, joka on Baselissa niitä ainoita soveltuvia paikkoja trailattavan veneen veteen laskemiseksi. Ensimmäisenä yönä totuttelimme jokilaivojen aaltoihin sekä aklimatisoiduimme maaliskuisiin yöpakkasiin. Seuraavana päivänä ajoimme Baselin keskustaan tankkaamaan sekä bunkraamaan veneen, 100 l bensaa ja 100 l vettä, ruokaa ja juomaa. Varusteisiin lisättiin myös yksi kumijoustin, jotta seuraava yö olisi rauhallisempi. Vene on töijattava aina springein, jotta liikenne joella riuhtoisi venettä mahdollisimman vähän. Sveitsin tulli ei kiinnittänyt mitään huomiota meihin, lainasimme heidän laituriaan jotta saimme tankattua.
Operaatioiden jälkeen päätimme palkita itsemme hyvällä lounaalla. Vieressä oli Dreilandereck näköalaravintola, menimme sisään hienoon ravintolaan veneily varusteissa maaliskuussa. Hovimestari opasti meidät kohteliaasti pöytään. Tilasimme jotain vaatimatonta ja palan painikkeeksi talon valkoviiniä. Tarjoilija toi ruoka-annokset ja kaateli viiniä. Ruoka ja viini maistui nälkäisille veneenlaskijoille. Kehuimme erinomaista viiniä tarjoilijalle joka nyt huomasi epähuomiossa sekoittaneensa hienon naapuriseurakunnan kalliin viinipullon keskenään. Päätimme tarjota naapureillemme jälkiruoka juomat korvaukseksi moisesta laatuedusta. Ende gut, alles gut! Ajoimme illaksi takaisin Weil am Rheinin satamaan Saksan puolelle.
Basel on Sveitsin toiseksi suurin kaupunki n. 180.000 asukasta. Kuusi siltaa yhdistää joen oikean ja vasemman rannan, jälkimmäisellä sijaitsee vanhakaupunki mahtavine rakennuksineen jotka ovat peräisin keskiajalta. Rhein joen oikealla rannalla kohoaa Shwarzwaldin vuorijono ja vasemmalla rannalla Vosgeesit. Alueen tärkeimmät kaupungit Baselin lisäksi ovat Freiburg ja Strassbourg. Freiburg jää Schwartzwaldin vuorijonon länsirinteille ja hieman sivuun reitiltämme, sensijaan suuntaamme kohti Strassbourgia joka on Rheinin rannalla.
Kerrottakoon käytettävät määritteet oikea ja vasen ranta: jokea alavirtaan mentäessä.
Joen oikea ranta on etupäässä teollisuutta. Weil am Rhein sijaitsee Saksassa hieman kaupungin pohjoispuolella n. 30min kävelymatkan päässä keskuksesta. Baselin kohdalla Rhein on vielä puhdas, joen lämpötilaa, pH arvoa, happamuutta sekä lyijypitoisuutta mitataan Weilin tarkkailuasemalla. Ruudulta näimme että Rheinin lämpötila on nyt 6,7°. Klubilta saimme hyviä neuvoja sulkujen VHF kanavista sekä mahdollisesta hohwasserista.
Pimeys laskeutuu tunnetusti nopeasti euroopan leveysasteilla, joten tekemisen puutteesta päätimme lähteä veneellä joen yli tutustumaan paikallisiin veneklubeihin. Olimmekin päivällä päättäneet ettei yöllä sitten liikuta vaarallisella joella… Pääsimmekin yllättäen harjoittelemaan ranskaa, siellä kun olimme ja saimme lämmikkeeksi hyvää sipulikettoa ja erinomaista punaviiniä. Viihtyisä ranskalainen ravintola. Kolme valtiota saman päivän aikana, ei tullimuodollisuuksia eikä muita esteitä liikkua paikasta toiseen, nicht schleht!
11.3-96 Basel, Weil am Rhein – Breisach
Ohjelmassa sulut: Kembs, Ottmarsheim, Fessenheim,Vogelgrun
Pienien starttivaikeuksien jäkeen lähdimme klo 15.00 kohti Kembsin sulkua…
Schleuse Kembs…armotonta mongerrusta takaisin, pääsemme kuitenkin sulkuun sisään ja kiinnitymme jokilaivan kylkeen. Laskeudumme n. 10m.
Schleuse Ottmarsheim hier ist eine finishe sportboot, olemme ihmeissämme kun ymmärrämme vain sanan sieltä täältä kunnes huomaamme että sulut ovatkin Ranskan puolella. Schleuse Fessenheim ja Vogelgrun menevät jo rutiinilla, pimeää siis säkkipimeää joten ajamme aivan jokialuksen perässä Breisachin pursiseuran suulle.Voimakas virta yrittää viedä meitä poijun päälle onneksi on kunnon valonheitin mukana koska jokikarttamme ei tunne sisäänajoa.
Ensimmäinen Rheinin kanavapäivä takanamme ja kaikki on sujunut saksalaisella täsmällisyydellä!
12.3-96 Breisach – Kehl
Sulutus jatkuu: Marcholsheim, Rhinau, Gerstheim ja Strassbourgh
Aamulla säädämme vaihdevaijeria, luulemme että +4° vesi tekee tepposiaan.
Vaihde ei tahdo mennä päälle. Breisach on hieno klubi sähköä, suikut ym. Ystävällinen satamakapteeni ajaa meidät Saksan puoleiseen kaupunkiin ostoksille. Tankkaamme vielä 120 l bensaa kun mittari kerta on laiturilla. Matkaan klo 15.00, schleuse Marckolsheim, Rhinau sekä Gerstheim menevät vauhdilla, liikennettä on iltapäivällä tulossa vastaan joten pääsemme heti sulkuihin.
ns. schwimpollerit joka sulussa joten kiinnittyminen on todella helppoa. Rheinillä tuulee tänään reippaasti aaltoa löytyy, matkaamme n. 20s nopeutta + 2s:n virta. Ennen Strassbourgia ei löydy kunnollista satamaa jotenka pimeys saapuu ennen sulkua n.klo 19.30. Arvelemme Strassbourgin kokoisessa kaupungissa löytyvän valoja sen verran että näemme perille, oikein arvattu! Löydämme Nautic Club Kehlin joen Saksanpuoleiselta rannalta. Ein Asbach und ein bier bitte, viluisille matkamiehille. Spagetti on erinomaista ja pursiseuran tunnelma hyvä, vieraskirjasta emme tosin löydä ensimmäistäkään suomalaisvenettä viimeiseen viiteen vuoteen. Muutoinkin olemme sesongin ensimmäset vieraat. Klubin isäntä saapuu seuraamme ja osoittaa kiitollisuuttaan tarjoamalla italialaisen Ramazottin aterian päälle. Ilta ei pääty tähän vaan kiertoajelu lähikylissä jatkuu vieraanvaraisen isäntämme toimesta. Tulee nähtyä yhtä sun toista saksalaisista pikkukylistä Strassbourgin lähistöllä. Palaamme reissulta kuitenkin ehjin nahoin ja mietimme vielä klubilla että miten ehtisimme satamiin ennen pimeää jos olisimme purjeveneellä. Vastaus: lähdet aamuvarhain klo 5.00 ja toivot että sulutus sujuu nopeasti. Nyt meillä on onneksi liukuvarunkoinen moottorivene ja vauhtireservejä riittävästi käytössä. Matkan tylsät osuudet taittuvat ripeästi, Rheinin kanavaosuudella satamat ovat kaukana toisistaan. Tämä ystävällismielinen pursiseura oli Saksan puolella Kehlissä. Huomenna Stassbourg kutsuu, nyt nukkumaan.
13.3-96 Strassbourgh, Nordschleuse
Aamulla Strassbourgiin joen Ranskan puoleiselle rannalle, yritämme etsiä Kojak nimistä veneliikettä, mutta ajaudumme vanhaankaupunkiin. Vene kunnolla kiinni kanavan rantaan ja ranskalaiselle aamiaiselle, laitamme vielä hälyttimen päälle ja toivomme parasta että saamme olla varkailta rauhassa. Vanha kaupunki on viehättävä lukuisine ostoskatuineen sekä kahviloineen. Euroopan unionin tulo luo vanhalle ranskalaiskaupungille tiettyä tunnelmaa sekä kansainvälisyyttä. Strassburg on elävä yliopistokaupunki jossa on paljon ranskalaista eleganssia. Lähdemme jälleen liikkeelle, kukaan ei ole vaivautunut käymään kutsumattomalla vierailulla.
EU-rahaa on näemmä käytetty runsaskätisemmin näillä leveysasteilla, rakennuskomplekseja on useita ja ne ovat mahtavan kokoisia ja arkkitehtuuri myös sitä luokkaa ettei se onnistuisi yksin Strassbourgin kokoiselta kaupungilta. Suomalaiset ovat saanet myös edustustonsa Ill joen rantaan. Kaupunki on moderni ja vilkas, kultuurien sekoitus antaa hyvän tunnelman pohjois-ranskalaiseen yhteisöön.
Koejakin veneliike löytyy seuraavasta joenhaarasta jossa myös matkustajalaivat ovat parkissa. Veneliike on erinomainen varustelultaan sekä palvelutasoltaan. Pääkoneen starttivaikeuksiin löytyy luonnollinen selitys, kiireessä asennutettu hälytin valtuutetulla huoltoliikkeelä Suomessa on kytketty oikosulkuun suuren laskun saattelemana. Voi sitä asentajaa, osais edes hävetä! Jätämme myös pienen 9 hp Mercuryn korjattavaksi ja päätämme selviytyä ilman varakonetta Karlsruheen asti. Täältä saamme myös petroolia, spriitä sekä wc-kemikaaleja veneemme laitteisiin.
Aika kuluu, joten päätämme jäädä Strasbourgiin vielä yhdeksi yöksi. Etsimme yliopistoalueelta opiskelijaravintolan ja syömme päivällisen siellä, erinomaista ja edullista. Lähdemme keskustaan katsastamaan tapahtumia, löydämme itsemme paikallisesta streetbistrosta joka on ilmeisen suosittu. Eurooppalaiset ottavat ilon irti illasta, meno on vauhdikasta ja jatkuu pitkään. Viinin ja oluiden jälkeen pitkä kävelymatka takaisin veneelle, suunnistustaidot kunnossa.
Pakkasyöt jatkuvat, Wallaksen petroolilämmitin sekä sähkölämmitin ovat jatkuvassa käytössä, sähkövirtaa on kiitettävästi saatavilla, kunhan muistaa kaikki erinlaiset convertterit (muuntimet) sähköjohdoille.
14.3-96 Strassbourgh – Karlsruhe, Maxau
Vuorossa kaksi isoa sulkua: Gambsheim ja Iffezheim
Aamulla liikkeelle, kaksi viimeistä sulkua Rheinillä Gambsheim ja Iffezheim ovat valtavia, 6 jokialusta sekä pienveneet mahtuvat kerralla sisään. Iffezheimin sulun jälkeen alkaa vapaasti virtaava Rhein sekä myös vaarat. Pimeällä emme suosittele liikumista lainkaan sillä Rheiniin on rakennettu virtauksen vähentämisesi sekä ohjaamiseksi kiviriuttoja jotka lähtevät rannalta poikittain joen uomaan nähden. Virran voimakkuus lisääntyy melkeinpä välittömästi 3-4 solmuun, joen reuna ei myöskään enää ole betonivalli vaan luonnollinen jokireunus. Käymme katsatamassa Peterzeen sataman mutta se osoittautuu vain kesäsatamaksi ja on vielä täysin autio. Keväinen ranta lehdettömine puineen on ankean näköinen, vanhoista joenhaaroista löytyy kutenkin erinomaisia hiekkarantaisia laguuneja jotka ovat kesällä erinomaisia retkikohteita.
Haikarat, joutsenet ja kanadanhanhet sekä monet muut linnut viihtyvät muutomatkallaan Rheinin rämeiköissä. Veikkaisin että olisi erinomainen alue lintubongareille, miksei myös kesäisin muuta bongattavaa olisi.
Hakeudumme Raststatin kohdalla Baden-Baden jachtclubin satamaan hakemaan varabensaa. Saamme liftin lähimmälle bensikselle ja 20 l varabensaa. Baden-badenin klubi on autiolla paikalla mutta puitteiltaan erittäin elegantti. Liikkelle jotta ehdimme Karlsruhen satamaan ennen pimeää, vauhtia 20s + lisäksi Rheinin virtaus 3-4 s, matka taittuu nopeasti. Olemme ajaneet tähän asti kohtalaisen pitkiä päivämatkoja osaksi siitä syystä että satamia ei ole, toiseksi nopealla veneellä pääsee siirtymään tylsien transporttiosuuksien ohi vauhdilla. Valitsemme Maxaun sataman joka on taxi-matkan päässä Karlsruhen kaupungista. Klubi on iso ja sieltä löytyy kaikki palvelut.
Sulkujen jälkeen Rheinin vedenpinnan määrää keväisin alpeilta sulava vesi, nyt se on erittäin alhainen n.1,5 m normaalia alempana joten satamiin täytyy ajaa sisään erittäin varoen. Vaikka satamassa olisikin isoja veneitä ei se merkitse sitä että sinne pääsee ajamaan sisään. Poikittaiset kiviesteet näkyvät nyt erittäin selvästi. Korkeammalla vedellä ne erottaa vain pyörteistä, joten varo joen reunoja ja aja ainoastaan merkkien sisäpuolella.
Jätämme veneen Karlsruheen ja lädemme autolla tutustumaan Pfalzin alueeseen. Veneemme traileri on ollut täällä tuttujen luona säilytyksessä ja alkumatkan miehistömme Kai lähtee viemään sitä paluumatkallaan Amsterdamin tiennoille.
Ober-Rheinistä sekä Rhein seitenkanaalista, jota ajetaan osin jäi mieleen:
Baselista, Kembsin sululta Breisachin venesatamaan ei ole satamia eikä pysähdyspaikkoja. Välillä on neljä isoa sulkua, kaikissa ns. schwimpollerit sulkuun töijaamisen helpoittamiseksi. Sulut sijaitsevat Ranskan puolella. Breisachin kaupunki sijaitsee pienen automatkan päässä hienosta pursiseurasta. Pitää kiirettä että ehtii valoisalla satamiin.
Breisach – Strassbourg välillä on jälleen neljä samankaltaista sulkua. Tämäkin väli täytyy ajaa ilman pysähdyksiä. Jos on liikkeellä hitaalla veneellä täytyy lähteä aikaisin liikenteeseen että ehtii määräsatamaan ennen pimeää.
Pfalzin viinialue on kaunis, veneen voi jättää vaihtoehtoisesti esim. Speyeriin joka on viinitien pohjoispäässä, ainoastaan pienen matkan päässä Neustadtista. Südliche Weinstrasse ei ole kovin pitkä eikä laaja alue, joten muutama päivä riittää. Nautiskele hienoista maisemista ja hyvistä eteläisen Saksan viineistä.
SÜDLICHE WEINSTRASSE
Lähdemme Karlsruhesta autolla tutustumaan Pfalzin viinialueeseen, Saksan suosituimpaan turistikohteeseen. Südliche weinstrasse on n. 80 km pitkä ja alkaa Scweigenista jossa Weinthor sijaitsee. Se on portti viinitielle, täältä on hyvät näkymät Rheinin laaksoon. Pfalzin metsät suojelevat viinirinteitä ja antavat lempeän ilmaston, Pfalz onkin Saksan lämpimin alue.
Tunsimme olomme miellyttäväksi maistellessamme viinejä weinprobier ständeillä, vaikka ilma Rheinillä oli viileä. Meillä oili Kaijen järjestämä naispuolinen autonkuljettaja joten viininmaistelu sujui oikeaoppisesti näinä päivinä, eikä lakia rikottu. Matkaamme Bad Bergzabenin kautta Anweileriin. Täältä pääsimme Burg Trifelsiin jossa Richard Leijonanmieli oli vangittuna 1100 luvulla ja jota pidettiin lähes valloittamattomana. Tornin huipulta oli erinomaiset näkymät muihin “kukkuloihin” ja linnoihin joita alueella on enemmän kuin missään muualla Euroopassa.
Landau on Rheininlaakson pääkaupunki ja se sijaitsee Pfalzin metsän ja Rheininlaakson välimaastossa. Tätä kaupunkia on vuoroin hallinneet Ranska ja Saksa.
Kävimme tietysti Alsacessa ranskan puolella syömässä “flamme küchenia”, ranskan perinnepizzaa joka valmistetaan puu-uuneissa. Perinnepizzaa löytyy rajan kummallakin puolella. Ohutpohjainen pizza valmistetaan creme fresh pohjalle, paljon juustoa, sipulia ja possun niskaa, ei muuta. Erinomaista!
Edenkobenissa päätämme maistella alueen kuulua kansallisruokaa, makkaraa ja maksapalleroita. Ravitsevaa ja antaa energiaa. Edenkobenin talot olivat erinomaisen kauniita 1500 – 1700 luvun tyypillisine holvikaariportteineen. Alueella on yli 500 hehtaaria viininviljelmiä.
Hambacher schloss sijaitsee Neustadtissa ja on tietysti saksan historian kannalta tärkeä, vielä nykyäänkin Helmuth Kohl tarjoilee siellä valtiovierailleen maksapalleroita. Juuri täältä julistettiin Saksan itsenäisyys 1832 ja musta- puna- keltainen lippu sai ensiesittelyn. Hambacher sloss on ollut raunioina ja on nyttemmin restauroitu. Neustadtin alueella on 2250 hehtaaria viininviljelmiä.
Bad Durkheimissa on joka syksy makkaramessut, kansanperinnetapahtuma joka on peräisin 1417 luvulta.
Viinitie joka alkaa siis Sweigenin Weinthorista päättyy Bockenheimin kylään lähellä Speyerin kaupunkia. Hyviä valkoviinejä sekä beeren auslesejä, shampanjaa ym. saa varsin kohtuuhintaan Südliche weinstrasselta, joten kannattaa täydentää veneen viinikellaria.
Südlihe Weinstrassen viinikyliä etelästä pohjoiseen:
Schweigen / Weinthor
Bad Bergzabern
Landau
Annweiler / Burg Trifels
Edenkoben
Diedesfeld
Neustadt / Hambacher Shloss
Bad Durkheim
Bochenheim / Speyerin lähellä
Vuokraa auto ja aja weinstrassen sivukujat ja kylät tarkkaan niin löydät mielenkiintoisia viinitarhoja . Itse tutustuimme esim. Anselman tarhan tuotteisiin ja pullottamoon. Kylissä on myös edullisia pikku hotelleja joissa voit syödä hyvin yöpymisen lisäksi.
Me lähdimme Karlsruhesta, viinireitin eteläpäästä, mutta yhtä hyvin voit lähteä pohjoisesta Speyerin kaupungista. Speyerissä on valtava kirkko, muistaakseni Euroopan isoin tuomiokirkko.
Kysele vanhoja beerenauslese sekä eiswein tuotteita.
Hyvä beerenauslese on mahtava jälkiruokaviini, hienoissa Pfalzin maisemissa. Weistrassesta saat oppaita joka paikasta.
18.3-96 Karlsruhe, Maxau – Heidelberg
Poikkeamme Neckar joelle, schleuse Feudenheim, Mannheim
Palaamme Karlsruheen uuden miehistön kanssa (kapteenska, hänen isänsä ja kaksi koiraamme), jotka olen noutanut Frankfurtista. Nautimme runsaan saksalaisen tervetuliaispäivällisen pursiseuralla, samalla hoidamme satamamaksun sekä tankkauksen, 207 l bensaa ja 100 l vettä. Aamusuihku sekä vaatteiden pesu pursiseurassa. Pesukoneet pursiseuroissa ovat harvinaisia, täytyy käyttää heti mahdollisuus kun se kerran tarjotaan. Saksalainen on tarkka omista markoistaan, eli maksoimme täyden satamamaksun vaikka vene oli jätetty vain säilytykseen, sama oli Baselissa. Kipparikokouksessa päätämme lähteä Neckarille, ensinRheiniä alavirtaan n. 66 km jokien risteykseen ja Neckaria ylävirtaan n. 25 km Heidelbergiin saakka. Haluamme nähdä Köningstuhlin. Yritämme ensin Speyerin satamaan lounaalle, joka on tässä vaiheessa vielä täysin autio. Satamakapteeni kysäisee meiltä tietysti, olemmeko talvi, vaiko kesälomalla. Satama ei muuten viehätä ja on täysin talviteloilla.
Speyr olisi hyvä paikka jos siis haluaisimme Südliche Weinstrasselle mutta siellä olimme jo. Pitemmittä puheitta lounas veneessä ja matkaan Päätämme yrittää suoraan Heidelbergiin, joudumme kuitenkin odottamaan suluissa joten pimeys laskeutuu jälleen, ajamme taas pimeässä ja jokilaivan perässä Heidelbergiin.
Neckar on kapea matalareunainen joki jossa nopeusrajoituset, matkanteko on hidasta. Heidelbergiin saavumme jälleen säkkipimeässä ja löydämme toisella yrittämällä laituripaikan sulun vierestä korkean muurin juuresta. Taxivene ajoi meidät vihaisena pois ensimmäisestä paikasta, oli varmasti high season turisteille maaliskuussa, penteleen taxikuskit. Vanha kaupunki on aivan vieressä ja löydämme hyvän ravintolan josta saamme lohdutukseksi jälleen erinomaisen saksalaisen aterian. Kaupunki on kaunis ja täynnä turistitavaraliikkeitä jos niin voi sanoa.
19.3-96 Heidelberg
Aamulla matkaamme vanhalla vuoristojunalla Königstuhliin ihailemaan maisemia. Huipulta on hyvät näköalat useaan laaksoon. Tänään on kuitenkin hieman sumua ilmassa, joten valokuvan ottoa se haittaa vaikka käyttää Kamera-Aittaa. Heidelbergin linnan rauniot sijaitsevat puolessavälissä junarataa. Linnaa on aloitettu rakentamaan jo 1200 luvulla ja se koostuu monesta linnoituksen osasta johon on myöhempien vuosisatojen kuluessa rakennettu lisäsiipiä. Linnassa on Heidelberg Vat, suuri viinitynnyri 221,726 l jota kääpiö nimeltä Perkeo vahtii, sanotaan hänen myös yksin juoneen sen. Yliopistokaupungin maine opiskelun keskuksena, tästä syystä turistien määrä on valtava, japanilaisia jälleen valloittamassa maailmaa kameroineen. Alue on myös kuuluisa parsastaan. Parsa on erikoisen hyvää kun sen saa ehdottoman tuoreena, samana päivänä poimittuna. Veneranta puuttui tällä hetkellä Heidelbergistä kokonaan, vaikka kaupunki oli saanut vuoden venesataman tittelin. Satama ilmeiseti korjauksessa. Neckar on myös melko leveä tässä kohtaa. Neckaria voi hyvin ajaa ylävirtaan, virta ei ole vuolas.
20.3-96 Heidelberg – Worms – Wiesbaden, Shierstein
Vesi noussut 70cm, alkaakohan Hochwasser tänä vuonna? Miten nämä voimalaitokst toimivat veden nousujen ja laskujen mukana, riittääkö vesi aina?
Päätämme palata takaisin Rheinille ja ajaa suoraan Frankfurtin tienoille Wiesbadeniin, joten lähdemme aikaisin aamulla liikkeelle (klo 7:30). Aamukahvi maistuu erinomaiselta auringon nousua katsellessa, viileä kevätviima hivelee näin aikaisin herännneitä aamuvirkkuja kasvoja.
Worms on Südliche Weinstrassen pohjoispäässä. Worms on kuitenkin kevätremontin alla, bensapumppu rikki joten jatkamme matkaa Oppenheimiin jossa tankkaamme 150 l bensaa ja spriitä hellaammme. Satama ruma ja rauhaton, kapea sisäänajo. Asemalta saa joitakin tarvikkeita ja huoltoapua tarvittaessa.
Kokeilemme Mainin suulla sijaitsevaa Floodhafenia mutta hiekkasärkkä estää sisäänpääsyn. Hafenpolizei sattuu paikalle ja saamme hyviä neuvoja.
Shierstein, Wiesbadenin satamakaupunki aukeaa eteemme kuin paratiisi. Täällä on ensimäisen kerran veneilyn tuntua, 6 pursiseuraa. Valitsemme Wasserverein Shiersteinin, yhdistyspohjaisen purjevenesataman. Lämmin suihku, saamme huuhdeltua Heidelbergin pölyt sekä parran ajeltua. Tunnema on katossa, aurinko lämmittää mukavasti iltapäivän viimeisinä tunteina. Katsastamme kauniin saarekkeen pursiseuran ja Rheinin välissä auringonlaskun aikaan. Illalla lähdemme kreikkalaiseen Mykonokseen viettämään miehistömme jäsenen Eeron syntymäpäivää.
Aamulla vesi oli noussut n.70 cm, odotamme hochwasseria, tiedämme jo ettei siitä voi tulla isoa koska alpeilla ei ollut lunta kuin nimeksi. Keväisin Hochwasserin kanssa täytyy olla erityisen varovainen sillä se kuljettaa virran mukana kaikenlaista rojua. Täällä vesi oli vuonna 1995 n.1 m korkeudella satama-alueella.
Löysimme Shiersteinista Firma Wenziltä petrolia sekä Bodo Güntheriltä kaikki tarvittavat venevarusteet, jälkimmäinen on täydellisimpiä venevarusteliikkeitä mitä vain voi toivoa, esimerkkinä mainittakoon Honeywellin mikrokytkin Shurflon painevesipumppuun, löytyi hyllystä, yleensä Suomessa saa varautua koko aparaatin ostoon. Lisäksi asensimme apukoneemme ja testasimme sen käytännössä. Elikkä montako sekunttia menee kun sen saa käyntiin ja vetämään. Tämä 8 hp on tosin alimitoitettu ja jaksaa pitää veneen vastavirtaan nipin napin ja etenee vain muutaman solmun nopeudella virtauksessa. Mutta mikä tärkeintä sillä pääsee kuitenkin ohjaamaan alavirtaan mennessä. Kone ei myöskään saa olla liian raskas ettei sitä pysty käsittelemään ja huoltamaan.
21.3–25.3-96 Shierstein
Hochwasser, vesi ei vieläkään nouse
Lähdemme autolla Frankfurth:iin viemään Eeroa paluumatkalle Suomeen. Jatkamme samalla Strassbourgiin hakemaan 8 hp:n perämoottoria joka on valmiina, korjauksen kustannusarviokin oli alitettu, plussaa ranskalaisille huoltomiehille. Ajamme vielä Südliche Weistrassea pitkin ja täydennämme veneemme viinivarastoja, pitkä matka edessä. Sanoisinko hätävarjelun liioittelua, viinitarhoja kun on joka puolella.
Neustadtista vanhalle viinitielle. Katsastamme Hambacher Schlossin Edenkobenissa ja jatkamme Edesheimiin.
Ostamme viiniä Ansellmannin viinitilalta, joka on rakentanut weinprobierstandin aivan viinitien viereen, markkinointihenkisyys palkitaan.
Landau, Birkweiler, Bad Bergzaben ja Sweigen Ranskan rajalla. Rajanylitys jälleen mutkatonta, ketään ei näy kelle voisi ilmoittautua. Strassbourg ei jaksa tällä kertaa kiinnostaa joten yritämme ajaa takaisin lähelle rajaa johonkin ranskalaiskylään syömään flamme kuchenia (ranskalaista puu-uunissa valmistettua perinnepizzaa), emme tällä kertaa löytäneet yhtään paikkaa joten yövyimme Saksan puolella Bad Bergzabenissa ja syömme kreikkalaisittain.
Aamulla ylitämme joen etsiäksemme pienen viinialueen Rheinin Svartschwaldin puoleiselta rannalta, emme kuitenkaan löydä pientä viinialuetta, käymme Baden-Badenin kylpyläkaupungissa ja ajelemme joen itäpuolen rantaa Bruchalin kautta takaisin Wiesbadeniin. Bruchal on komea linnamaisine taloineen.
Muistaakseni pieni viinialue oli Durlachin kylän lähellä heti Karlsruhen vieressä. Joku muu saa löytää tämän alueen viinit.
Seuraavaksi:
Photo J Pohjola 