( This old photo journey is only written in finnish )

MOSEL  jokea Koblezista Toulin kaupunkiin Ranskaan

Koblenz – Toul

Päätämme siis kääntyä Rheiniltä Moselille, suoraan etelään odottamaan lämpimämpiä kelejä. Ilma on kylmennyt koko ajan kun olemme laskeutuneet pohjoista kohti. Katsotaan onko päätös oikea.

Joki /  kanavareitti on palvellut jo 25 vuoden ajan  1964 – 1998. Mosel joelta pääsee Luxenbourgin ja Ranskan kautta mm. Belgiaan. Jokireitti jatkuu myös etelään aina välimerelle asti. Ennen Toulia pääse myös takaisin Rheinille Strassbourgiin.

Valitsemme reitin joka haarautuu kohti Belgiaa, josta edelleen Hollantiin. Meuse/Maas joki yhtyy taas Rheiniin Hollannissa.

Mosel on iso ja suurten proomujen navigoitavissa aina Thionvilleen asti.

06.4-96 Koblenz – Metternach – Güls

Rheinlachesta ulos ja ainoastaan Deutsches Eck kiertäen pääsemme ensimmäiselle sululle Moselilla.
Vene on ensi kertaa puoliksi cabriolet mallisena. Pääsemme ensimmäisenä sulkuun jossa kaksi jokialusta ja kolme huvivenettä. Sulun jälkeen aurinkoinen ilma lämmittää mukavasti. Veneilyelämä tuntuu heräävän henkiin. Mosel vaikuttaa heti ensi silmäyksestä lähtien veneilyyn keskittyneeltä, satamia yllin kyllin. Kuulimme Rheinillä Bootshaus Grünistä joka sijaitsisi styypuurin puoleisella rannalla.

Landaamme sinne, okein miellyttävä paikka pursiseura veneilykaupat ja telakka. Kauppiaalta löytyi myös spriitä hellaamme varoiksi
jos ravintoloita nyt ei sattuisi löytymään. Syömme pääasiassa ulkona, olemmehan lomamatkalla tutustumassa euroopan eri alueisiin ja myös ruoka ja juoma- kulttuureihin. Venerannassa myös leirintäalue matkailuautoille. Nämä kaksi harrastusmuotoa on yleisesti yhdistetty Saksassa, ihan hyvä asia. Turha glamour katoaa veneilyn ympäriltä ja satamat ovat elävämpiä ja ennenkaikkea taloudellisesti elinvoimaisempia.
Iltapäivä on retkemme lämpimin joten korkkaamme Ottesin shampanjapullon ja nautimme kevään ensilämmöstä. Ottes Sekt on erinomaista kuten myös heidän Riesling Kabinet trocken valkoviini. Näimme tämän päivän aikana enemmän huviveneitä kun koko Rheinillä yhteensä.

Seuraava päivä on pääsiäipäivä ja päätämme kävellä pari kylää eteenpäin Winningen, Goben Gondorf, kylissä tietenkin juhlitaan pääsiäistä ja on markkinat. Kävelimme liian kauas joten otamme taxin kotiin Gülsin satamaan.
Paikan ravintola on erinomainen, satamassa on myös iso venenosturi sekä talvisäilytysmahdollisuudet n. 8m veneille.

08.4-96 Güls – Winningen

Ennen Winningeniä joen rannassa tankstelle joten otamme 60l bensiiniä ja ajamme sisään Winningenin satamaan jossa jälleen yllättävän paljon swelliä sataman kokoon nähden. Satama on tähän mennessä komein ja suurin, veneitä on myös joka lähtöön ja varustettuna eri kansallisuustunnuksin. Satamassa kaikki palvelut, vain sauna puuttuu. Saamme kaiken tarvittavan täältä, petroolin, nippeleitä, köysiä. Pesemme myös pilssin ja jätämme vedet huoltohalliin koska emme löytäneet niille jäteastiaa. Telalkka toimi erinomaisesti ja lainasi jopa porakonetta johonkin kiinnitykseen joka meillä oli. Ruoka hyvää palvelu hieman saksalaista. Dem mittarit sähkölle tuplahinta edelliseen verrattuna, mutta olihan satama komea ja terassilta sai katsella saksalaisia urheiluautoja joita satamassa vieraili. Omaa tyyliä myönnettäköön. Veneen voi myös halutessa telakoida täällä, hyvä paikka.

10.4-96 Winningen – Treis-Karten

Virittelemme vielä 9.8hp:n Mercuryn apumoottorillemme kiinnikkeet jotta se pysyisi ryskyttävässä plaanissa paremmin paikallaan sekä keskustelemme myös hupusta estämään roiskeita konekoppaan. Meillä on mitä ilmeisemmin väärät VHF kanavat koska emme kuule suluilta vastauksia, sulkuihin pääsemme kuitenkin jo rutiinilla ja olemme kohta Treis Kartenissa. Paljon veneita ja sehr sehr teuer, eli taas kaupallinen satama. Satamia on siis kahta lajia, seurojen (esim.wasserverein…) omistamia aivan hyviä ja huomattavasti halvempia sekä yksityisiä yleensä hienompia mutta tietysti kalliimpia. Rannassa on hyvä supermarkt ja venehuolto Enk. Tänään sataa ja on viileämpää joten emme saa fiilistä tähän kylään.

11.4-96 Treis-Karten – Cochem-Cond

Sataa +5°

Kytkimme viimeisenkin varalämmittimen päälle (200w pakkasvahdin) joka on asennettu keulakabyysiin jossa nukumme. Sade yltyy päätämme kuitenkin lähteä liikenteeseen mutta pysähdymme nopeasti Cochem Cond kaupungin satamaan aivan joen varteen. Satama on yllättävän rauhallinen sijainnistaan huolimatta. Sade loppuu illan suussa ja kaupunki joen rannalla on varsinainen turistirysä hienoine liikkeineen ja ravintoloineen. Saan vastarannan maisemasta hienon yökuvan joka myöhemmin voi olla näyttelykelpoinen.

Pakollisen linnareissun (kapuaminen paikalliseen linnaan)jälkeen olemme sudennälkäisiä ja menemme nauttimaan pizzaa sekä lämmikkeeksi punaviiniä. Aamulla vierailemme Hieronimi nimisen viinitilan kellarissa ja ostamme pullon spätleseä mukaamme.

12.4-96 Cochem-Cond – Traben-Trarbach

Ilma selkenee, lämpötila pysyttelee jääkarhulukemissa 0-5° välissä

Matkalla 3 sulkua, joudumme ensimmäisen kerran pieneen ns. Bootschleuseen, jota ohjataan itse nappeja painelemalla. Opettelua, pienissä suluissa on kova virta sisäänaajettaessa joten kannattaa mennä matkan päähän odottelemaan sulkuporttien avautumista.

Sisäänajo tapahtuu meillä yhden henkilön toimesta, toisen ollessa sululla nappeja painelemassa. Enkirchin sululla sää paranee ja Traben-Trarbachin satama onkin aivan sulun jälkeen. Satama on pieni mutta siisti pursiseuran oma paikka. Baari löytyy muttei paljon muuta. Kaupunki on vähän matkan päässä, joten syömme tänään veneessä. Kaikki lämmittimet päälle ja syystä. Yöllä lämpötila laskee nollan alapuolelle. Aamulla lämpötila paranee, päivällä + 16° Traben-Trarbach on kaunis kaupunki, täynnä pieniä weinstubeja. Saamme kaupoissa täydennnettyä muonavarastojamme viikonloppua varten.

13.4-96 Traben-Trarbach – Bernkastel-Kues

Aamulla havaitsemme että vesiputki laiturilla on haljennut, pakkanen oli siis aika kipakka. Satamassa näimme ison vanerista rakennetun katamaraanin, sen 81 vuotias omistaja oli matkalla välimerelle. Hänellä oli mennyt vuosi tänne Hampurista, kanavakansalla ei näemmä turhia kiireitä.

Lähdemme tankkaukasen (148 l) jälkeen liikkeelle. Tämä on viimeinen tankstelle ennen Trieriä.
Scleuse Zeltingenin sulkuporteilla näimme merkinnöistä että Hochwasser voi nousta 2m sulkuporttien yli, huh huh turvasatamat ovat tarpeen.
Ürzigissä uskottiin vahvasti viininviljelyyn, useita uusia viinirinteitä on rakenteilla.
Ajamme 2900 rpm n. 16s, päivä paistaa lämpimästi kun tulemme ilta-aurigossa kylpevään Bernkastel-Kues:n kaupunkiin. Turistibussi ja iso motoristijengi on juuri vieraisilla kaupungissa. Veneranta on hyvä suihkut jä sähköä löytyy, jota pakkasöinä arvostamme kovasti. Aamulla lämpötila kohenee.
Kaupunkiin on matkaa 2 km, kaunista rantatietä. Päätämme kavuta paikalliseen linnaan joka on viinitilan ympäröimä (Weingut Haus Beth Berghoff). Hyvä valkoviinilasi ja salaattilautanen linnan pihalla antaa uutta voimaa. Ostamme pullollisen hyvää Riesling Traben-Brandia tulevaisuuden varalle. Kylässä lämpötila on noussut jo hellelukemiin joten otamme veneestä kuomun pois ensimmäistä kertaa! Lekottelemme auringossa varaanin lailla ja aluksemme m/y Silkkiuikku saa osakseen huoltoa sadekauden jälkeen. Tanskalainen purjevene on samoissa puuhissa, kaikki patjat kannella kuivumassa. Ilta kuitenkin viileneen nopeasti.

14.4-96 Bernkastel-Kues – Trier, Yachthafen Monaise

Lämpötila kohenee edelleen, ilma +18° vesi +8,9°

Otamme shortsit esiin ensimmäisen kerran
Sulut Wintrich, Detzem ja Trier menevä jo rutiinilla, Bootschleusella päästetään yksi miehistön jäsen painelemaan hanikoita, hyvät fendarit veneen kulmissa on kultaakin kallimmat pienissä suluissa jossa ei juuri tilaa manöövereille. Sulun portaista kunnolla kiinni joko köydellä tai puoshaalla, suluissa tulee joskus voimakasta virtausta, pidä kunnolla kiinni. Maisemat eivät häkellytä tällä välillä, muutoinkin autiota.  Matka tuntui 18s nopeudesta huolimatta pitkältä. Schweich näytti heinolta tuulimyllyineen, jatkamme kuitenkin tarunhohtoiseen Trieriin. Ajamme Trierin läpi satamaan jonka nimi on Schloss Monaise.
Kaupunki ei joelta näyttänyt mitenkään houkuttelevalta. Tunsimme kuitenkin kaupungin historiaa. Tunnin reipas kävely pimenevässä illassa oli edelleen pienoinen pettymys. Päästyämme vanhaankaupunkiin alkoi löytyä historiaa ja menoa. Kauniita taloja ja kansainvälistä tunnelmaa.

Porta Nigra rooman ajalta ja Dreikönigehaus 1200 luvulta sekä roomalaisten rakentama vanha silta 200 luvulta. Illalla veneessä lueskelemme lisää historiantietoa seuraavien päivien retkiämme varten.

Aamulla lämpötila paranee vielä eilisestä, ilma +20°
Pursiseuralta löysimme pari pyörää jotka oitis vuokraamme jotta matkamme kaupunkiin muodostuisi inhimillisemmäksi.

Kaupunki on päivänvalossa paljon positiivisempi ja kauniimpi. Lisäksi se on isompi kuin edelliset joten saamme hoidettua henkilökohtaisia asioita ja myös tähänastiset valokuvamme kehitettyä.

Ostamme Trieristä vielä Maastal nimisen oppaan, joka ei ole kummoisenkaan näköinen sidonta, mutta satamapaikat on selkeästi merkitty.
Mosel Handbuchissa ei ole lainkaan satamapaikkoja välillä Apach – Toul.

LUXEMBOURG

MOSEL Grevemacher -Thionville

19.4-96 Trier, Monaise -Remich, Schwebsange

Lähdemme kohti Luxenbourgia, Ranskaa ja Belgiaa. Saar joen risteys on iso, vuoret vetäytyvät kauemmaksi joenuomasta. Viinitilat jatkuvat nyt loivempina.

Remich ensimmäinen kaunis paikka Luxenbourgissa ulottuu aivan jokeen asti, kaunis bulevardi rannalla. Jatkamme kuitenkin Schwebsange:een asti jossa venesatama sekä tankkauspiste. Kävelyretki takaisin Remichiin, vilkas rantaelämä. Valtavat määrät vesijettejä ja nopeakulkuisia moottoriveneitä. Totuus paljastui tankatessa, bensa oli yllättävän halpaa.

Lähdemme bussilla hoitamaan raha-asioita Luxenbourg Stadtiin. Maaseutu ei säväyttänyt, mäkistä maastoa , vanhoja hoitamattomia tiloja.

Tiet kuoppaisia ja kapeita kuten keväällä kotimaassa. Muistuu mieleen Turku Helsinki highway nro 1 jonka turistit löytävät ainoastaan kartalta.

Luxenburgin suuriruhtinaskunta, EU:n pienimpiä valtioita julistettiin itsenäiseksi ja neutraaliksi valtioksi vuonna 1867. Luxenbourg luopui vanhoista valtaoikeuksistaan pohjoisen Gibralttarina.

Tänä päivänä Luxenburg on eurokraattien ja monien pankkivirkailijoiden kotikaupunki. Luxenburgilaiset pitävät itseään Sveitsin pahana  kilpakumppanina, joka yrittää puolustaa paikkaansa Strassbourgin ja Brysselin laajenevaa byrokratiaa vastaan. Suuri osa Luxenbourgilaisista on kuitenkin edelleen maanviljelijöitä.
Moselin rannoilla on viljelty viiniä aina roomalaisten ajoista lähtien. Grevemacher on paikalinen viininvijelyn keskus jossa tuotetaan myös kuohuviinejä.
Remich on veneilijoiden vilkas satamakaupunki Moselin rannalla.

Bech Kleinmacherissa, Remichin eteläpuolella on tehty viiniä 1600 luvulta lähtien pyörivällä kivellä puristaen. Löytyipä myllynkivi jonka vieressä nuori viinipuu jonka itse Jack Santier oli nimennyt.

Tankkaamme Remichissä vielä bensaa, Ranska saa odottaa tankkauksia kalliimman bensansa kanssa. Totesimme hankkimastamme Maastaal opuksesta että Ranskassa ei ole ainuttakaan bensa-asemaa jolla olisi jakelupiste laiturilla.

Satamakapteeni suosittelee meille reittiä: Metz – Toul – Verdun – Sedan – Givet
ja edelleen Maasjoelle, Nijmegeniin, josta pääsisimme Gelderseen kautta Ijsselmeerille.

FRANCE

MOSEL

23.4-96 Schwebsange – Thionville

Lähdemme liikkeelle ja totuttelemme pienempään 5-6s vauhtiin joka on täällä nopeusrajoituksena.
Olemme Thionvillessä vasta klo 17.00 aikaan iltapäivällä. Teemme koirien kanssa lenkin kysyäksemme mistä voisimme saada hankittua Vignetin joka tarvitaan Ranskan läpiajoon.

Matkalla ydinvoimavaltio Ranska muistutti heti läsnäolollaan, Cattenomin voimalaitos sijaitsi aivan joen vieressä lähellä Thionvillen kaupunkia.

Rannassa on valtavia bunkkereita, ovatkohan kuuluisan Maginot linnakkeen jäänteitä.   Näkymä on muutoinkin surkea. Kaksi venettä kuitenkin paikalla.

Thionvillen suttuinen kaupunki on iltavalaistuksessa kuitenkin viehättävä.

La Vieille Ville, eli vanhoihin puitteisiin rakennettu liike ja ravintolakeskusta oli toteutettu vanhaa kunnioittaen ja tulos oli varsin elegantti. Vanhat rakennukset oli restauroitu ja niihin oli aistikkaasti yhdistetty modernia arkkitehtuuria.

Ruoka oli erinomaista, olemmehan vihdoin Ranskassa.

Aamulla Thionvillen sulun jälkeen saamme Vignetin. 200 Fr/ 16 vrk, jona aikana päätämme selvitää Ranskan osuuden matkastamme.

24.4-96 Thionville – Metz

Mosel

Edessämme on kolme sulkua(Ecluse kun kieli vaihtuu). Maisemat muutuvat Thionvillen teollisuudesta kauniimmaksi, kesämökkejä sekä pieniä laitureita kanavan rannalla. Jokialukset ajavat 5-6s nopeutta joten aaltoja ei synny niinkuin Rheinillä. Metzin kaupungin venerannalla on mainos! Ensimmäinen näkemämme. Kapea ränni johtaa pursiseuran kauniiseen satamaan.

Kaupunki alkaa aivan pursiseuran vierestä. Mainos slogan “Ville propre” (puhdas kaupunki) on juuri sitä miltä Mezt näytää, valtavia puistoja kukkaloistossaan, kaikkialla puhdasta.  Roskiksia on myös kaikkialla, eli kyllä ihmiset niitä käyttävät kunhan niitä ensin on. Muistettaisiimpa tämä totuus myös Suomessa.

Vanha jokiranta sekä itse vanhakaupunki puhuttelevat tähänastisista kaupungeista eniten.

Metzissä tapasimme myös ruotsalaisen liikemiehen joka oli edellisvuonna joutunut keskeyttämään matkansa välimerelle sairastuttuaan vakavammin. Mies oli nyt tulossa Pariisista ja uudet tuulet puhalsivat. Hän oli ostanut eteläruotsista, Skoonesta hedelmäviljelmän ja nyt hänen vene, (41 jalkainen kaunis mahonkivene) menee myyntiin. Liikemies oli vielä toiminut samalla alalla kun allekirjoittanut, ja Skoone on vielä lähellä sydäntä, niin juttua ja mielipiteitten vaihtoa riitti.

Kaunis ja siisti kaupunki tuo Metz, liekö lämmöllä myös jotain tekemistä asian kanssa +30° ja yli.
Satamakapteenikaan ei perinyt maksua koska olimme liikkeellä sesongin ulkopuolella.

26.4-96 Metz -Liverdun

Mosel

Saamme Gallerie Lafayettesta uuden kahvipannun särkyneen tilalle lisäksi gambaksia, äyriäisiä ja lohta seuraavalle herkulliselle päivälliselle.
Edellinen satamakirja pääsee arvoon arvaamattomaan, koska nykyinen on lähinnä enemmän tai vähemmän täynnä virheitä.

Poijut ranskalaisittain “väärinpäin”, kirjassa muitakin virheitä.

Kolme sulkua jonka jälkeen kirjassa mainitaan satama, jota ei kuitenkaan löydy. Arvaamme kuitenkin että seuraavan kielekkeen takana on satama niinkuin onkin, sisään vain aukosta ja reissun ensimmäinen luonnon-satama on meidän.

Grilli päälle ja gambakset sekä lohet paistumaan. Emme ole syöneet kalaa Rheinillä emmekä Moselilla ja nyt vihdoin herkullinen kala-ateria, jota lähes aina syömme veneillessämme kotimaassamme kesäisin. Liverdunin pieni kylä on historiallinen, emme kuitenkaan lähde matkamme ensimmäisestä luonnonsatamasta mihinkään.

Tämä väli on luonnonrantoja aina Canal de l´Est:lle asti

Moselistata jäi mieleen:

Kaunis ja mutkitteleva joki täynnä viininviljelmiä ja pieniä viehättäviä kyliä
aina Luxenbourgiin asti. Kylissä kannattaa pysähtyä, ne ovat erittäin viehättäviä. Teimme itse niin että jätimme veneemme johonkin ja kävelimme aina edelliseen tai seuraavaan kylään. Samalla kertaa näimme monta kiintoisaa paikkaa ja saimme veneilyssä niin paljon kaivattua kuntoilua.
Moselilla ei saa ajaa yöllä sulkuihin. Suluissa käytetään aina pientä Bootschleusea jos sellainen on. Päivällä voi hyvin jättää joen rannassa oleviin laitureihin kunhan muistaa kunnon fendarit ja cheissit. Ne ovat erittäin tärkeitä ettei vene pääse tekemään edestakaista liikettä. Moselilla ei yleistä solmurajoitusta joka on hyvä asia pitkillä autioilla pätkillä.

Mosel on ennenkaikkea keskittynyt huviveneilyyn, sieltä löytyvät hyvät satamat ja palvelut. Mosel virtaa hitaasti ja se on tarpeeksi rauhallinen myöskin pienemmille huviveneille. Bensa ja Diesel laiturilta joka on luxusta, katso kuitenkin aina tankkauspaikat valmiiksi, nyt ei olla perjehtimassa ja matkan edellytys on polttoaine.

Mosel on 270km pitkä osuus matkastamme, se kuitenkin taittuu hitaammin johtuen useista pienistä suluista ja mielyttävästä ilmapiiristä joella ja kylissä.

27.4-96 Liverdun – Toul

Canal de l´Est,

Kanava alkaa Toulista ja loppuu Givét:iin Belgian rajalle.

Liverduniin saapui Jeanneaun tekemä jokivene (lasikuituinen linja-auton näköinen vesikulkuneuvo) täynnä turisteja.
Lähdimme kreivin aikaan pois, saimme viettää luonnonsatamassa suomalaiskansallisen rauhallisen illan ihan yksin.

Muutaman ison sulun jälkeen 3 pientä automaattisulkua jossa pidimme itseämme puoshaalla kiinni sulkuporteissa.

Viimeisen sulun jälkeen kanavan veden väri oli vaalean turkoosi sekä puhdas. Selitys löytyy myöhemmin kanavan pohjan kiviaineksesta joka on vaaleaa. Kanava on nyt myös huomattavasti pienempi ja syvyys on 2 m luokkaa. Liikennöivät proomut ovat kooltaan kuitenkin varsin kookkaíta.

Toulin satama osoittautuu hyväksi, kauppa ja bensis sekä tietysti boulangerie josta saamme tuoretta leipää. Toul on roomalaisten perustama siirtomaa kaupunki vanhalla tiellä Lyonista Metziin ja Trieriin.

Aamulla otamme vielä 60l bensaa ja tankin täyteen vettä.
Lämpöä yli 40° auringossa ja veden lämpötilakin on noussut +17°

Toul on vedenjakaja ja alamme nyt laskeutumaan suluissa kohti Belgiaa. Sulkuja on lukematon määrä. Lisäsi on tunneleita joista pisin on kaksi kilometiä.

Tulemme ensiksi Saksan ja Ranskan II.n maailmansodan sotatantereille kuuluisiin Verdunin ja Sedanin kaupunkeihin.

Tarinamme viimeisessä osassa  (m/y Silkkiuikku Euroopan vanhoilla vesiteillä, Part 4) matkaamme Toulista Canalde l ´Est:tiä pitkin Ranskan ja Belgian rajalle Givet:n kaupunkiin. Matka jatkuu Ardennien vuoristosolien kautta  Maastrichtiin Hollantiin. Sieltä matkaamme historiallisen Utrechtin kautta vanhaan Muidenin linnoituskaupunkiin Amsterdamin kupeeseen.