M / y Silkkiuikku Euroopan vanhoilla vesiteillä, Part 4

Nyt matkaamme Ranskan Toulista Namurin vanhaan linnoituskaupunkiin ja edelleen Liegen teollisuuskaupunkiin joka sijaitsee Belgian puolella.

Canal De l’Est – Ardennien kanava – Meuse joki

RHEIN kartta my silkkiuikku.2

28.4-96 Toul – Comercy

Canal De l’Est

Merkillepantavaa on kanavan helakan turkoosi väri, kaunista ihan kuin Maltalla olisi, siellä muistan nähneeni Valletan linnoituksen satamassa samaa väriä.

Siirrymme nyt alamäkeen eli virtauken suunta vaihtui. Ihmettelimmne mistä kanava saa vetensä? Ainoa järkevä selitys on Pariisiin johtava Canal de la Marne ou Rhin joka laskee tänne sekä kanavan toiseen päähän Pariisiin. Vesi on peräisin Rheiniltä ja joistakin pienemmistä joista jotka laskevat kanavaan. Plägä kanavapäivä keväällä

Pagny näyttää mukavalta kylältä, jatkamme kuitenkin matkaamme Comercy:n, olihan meillä Ranskan läpimenoon jonkinlainen aikataulu.

Commercyn sankarihaudat

Parkkeeraamme kanavan reunaan Comercy:n keskustaan.

Illalla Comercyn kylään syömään, La Paix nimiseen kapakkaan jossa tilaamme pizzan aidosta puu-uunista. Erinomaista! Vihdoin Flammé kuchen vaikkakin nyt ollaan jo Ranskassa. Commercyn keskeinen laituripaikka

29.4-96 Comercy – Verdun

Säätila viilenee mutta on aurinkoista

Skibu kevätauringosKapteeni suihkussa takakannella kun sulkuvahti pyöräilee ohi, kapteenska oli sopinut ajan sulkuvahdin kanssa kapteenin tietämättä. Lähdemme pienellä Mercury perämoottorilla kiireesti puksuttelemaan sululle. Kapteenska valmisteli veneen sulutusta varten. Olimme onneksemme syöneet aamiaisen aikaisin. Ehdimme huh, klo 10:20 sulussa. Edessä on tänään 14 sulkua ja matkaa n. 50-60km. Liian paljon 4,5 s nopeudella. Aurinko paistaa ja viini on hyvää niin kyllähän se siitä. 7-8km matkaa tulee taitetuksi tunnissa, purjeveneellä pääsisi ehkä hieman nopeammin. Välistä on mahduttavaTunneleita riitti Canai de l´Estellä

m/y Silkkiuikku tekee kuitenkin heti peräaaltoa jos nostamme nopeutta, jotenka on tyytyminen 4,5 solmuun ja Mercuryn pieneen perämoottoriin,  muutoin eroosio rannoilla lisääntyisi.

Kanava on matala, syväystä ainoastaan 1,5 – 2 m St. Michiel:n ja Lucroix sur Meusen välillä.

Verdunin satama on kanavalla ja aivan keskustassa. Sataman viereltä löytyy kauppahalli ja bensa-asema on kävelymatkan päässä.

Verdunin historia on kirjoitettu verellä ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Venesatamaa vastapäätä on Helsingin eduskuntatalon kokoinen maavoimien upseerikerho. Kanavanranta kapakoineen ja pikaruokapaikkoineen on siisti. Aika on pysähtynyt myös täällä. Vakoiset talot ovat täynnä, siis aivan täynnä luodin ja kranaatinsirpaleiden reikiä. Jopa kirkko keskellä kaupunkia oli joutunut sarjatulen kohteeksi.

Ranskan liput liehuvat kaatuneiden lukuisilla muistomerkeillä, erittäin vaikuttavaa. Muistomerkit ja niitä ympäröivät puistot ovat esimerkillisessä kunnossa. Emmme ole koskaan nähneet niin paljon kaatuneiden ristejä, kaikki sotilaallisen suorissa riveissä vihreällä nurmella.

Tajuamme nyt että ohitamme toisen maalmansodan pahimpia näyttämöitä.

Ranska kunnioittaa Verdunin muistoa ja se näkyy kaupunkikuvassa.

30.4-1.5-96 Verdun – Stenay

Viilenee edelleen

Tankkaamme 80l bensaa ja veden sekä ruokaa vapuksi. Matkaan klo 10:10, sululle oli ehdittävä klo 11:00 mennessä. Päivän etappi 50km ja 14 sulkua.

Maisema muuttuu hieman kauniimmaksi, vanha Meuse virtaa nyt ihan kanavan vieressä näköetäisyydellä. Suomen maajussit olisivat vihreänä kateudesta, tämä maa on viljavan näköistä ja viljasiiloja onkin tasaisin välimatkoin.

Muutama Mirage ja sotilaskopteri pyyhkäisee aina vähän väliä ohi, täällä tosin järkevää vauhtia toisin kuin Saksassa jossa saimme usein pitää hatuistamme kiinni.

Saksa on marssinut tästä Pariisiin ja Verdunin taistelu on kuuluisa jossa saksalaiset lyötiin takaisin ja asemat pidettiin.

1:n taistelun aikana kuoli 85.000 ranskalaista ja saksalaista sotilasta. Taistelua pidetään historian verisimpänä. Yhteensä Verdunin juoksuhaudoissa kuoli 850.000 miestä.

Mikä saa naapurimaat tällaisen mielettömyyden valtaan?

Tämän aluksen kapteeni ymmärtää nyt hieman paremmin Ranskan ydinkokeet Mururoalla, josta saksalaisveneilijät muistivat huomauttaa. “Luopiot” jotka olimme lähdössä Ranskan puolelle veneilemään.

Ensimmäinen sulunhoitajan taloTarjosimme sulkuvahdille vahingossa Asbach uralt brandyä kiitoksekasi joustavasta sulutuksesta, hän huomasi pullon ja kieltäytyi.

Ranskan lyhyen kantaman ydinkärjet puhuttavat ja varmistavat ettei Saksa enää koskaan marssi Ranskan maaperälle. Meillä Suomessa on edellisessä sukupolvessa aikamoinen ryssänviha mutta täällä se on jostain syystä vielä enempi läsnä jokapäiväisessä elämässä.

Väsyneet markkinamiehet Stenayn satamassa

Huomenna Stenayssä on kuitenkin suuret markkinat premier may; fete du travail!

Koko ilta rakennetaan kovalla kiireellä sirkuastelttoja. Aamuyöllä sataa, mutta onneksi sade loppuu klo 10 maissa aamulla. Kapteeni lähtee iloisena hakemaan lämpimät patongit aamiaiselle. Tavallista juhlavampi vappu-brunssi saksalaisen Anselman sektin kera. Kaupunki oli täynnä kojuja ja maatalouteen liittyviä koneita. Americcalaista hapatusta täälläkin: John Deerellä tietenkin isoin osasto, vaatimattomasti erään torin kokoinen. Puhelinhiljaisuus Suomeen, ei verkkoa. Vapputunnelmaa ranskalaisen maatalousmessun ympärillä, sääli ettemme puhu hyvin ranskaa, voisimme nauttia maalaisväestön jutuista.

2.5-96 Stenay – Sedàn

Sataa ja paistaa

Päivän etappi 40km ja 7 sulkua

SedanAikaisin aamulla ranskalainen satamakapu saapuu laskuttamaan 40 Fr juuri ennenkuin ehdimme livistää, hyvä näin.

Maanviljelysseutu jatkuu. Kauniin maaston seassa on useita vähemmän viehättäviä takapihoja. Päivän sulkuvahti “manger bocût” ja ehtii siinä välissä päästämään meidätkin suluista läpi.

Sataa kaatamalla kun saavumme Sedaniin. Kaupunki ei mitenkään säväytä ensisilmäyksellä mutta on jo kuitenkin normaalin ranskalaisen pikkukaupungin tapainen. Paljon ruokakauppoja ja vaateliikkeitä elämä voittaa sotahistorian jälkeen.

Bensis sijaitsee 15-20 min kävelyn päässä, emme halua kantaa 150l bensaa vaan jatämme tankkauksen Pont á Bar:iin, saapa nähdä miten meidän käy?

03.5-96 Sedàn – Bogny

sataa +10°

Aamulla boulangerien ja pankin kautta matkaan tähtäimessä Charleville Meziers 72km ja 7 sulkua. Bensaa 1/3 tannki eli haluamme tankata heti ensimmäisen mahdollisuuden tullessa. Maastaal kirjassa ei tankstelle merkintää ennen Belgian rajaa. Pont á Bar pieni paikka Ardennen kanavalla kolmen sulun takana joten jätämme sen kortin katsomatta.Charleville - Meziers

Seuraavalla sululla kysymme neuvoa, sulkuvahti tietää että Nansonvillessä on bensa asema ja ruokakauppa. Maisemat muuttuvat vuoristoisemmaksi.

Shellin kajastus näkyy, eli parkkiin Nouzonvillen sillan alle ja kadun yli hakemaan bensaa. Kapteeni kantaa nyt iloisena 120 l bensaa, kysynnän ja tarjonnan laki!

Ardennien vuorijono kasvaa joka on tervetullutta vaihtelua muutoin yksitoikkoiseen Canal de l´Estiin. Päätämme ajaa vielä Charleville Meziersin ohi ellei se sattumoisin olisi satumaisen kaunis. Eipä ollut.

Saimme sulkuvahdilta langattoman sulkuavaimen, joten pääsemme hyvin Bognyyn. Kaupunki on pieni mutta siellä on paljon nuorisoa joka on vastakohta Stenayn ja Sedánin kuolleelle katukuvalle.

Löydäme illalla jopa kaupan josta saamme valopetroolia joka on koko reissun ollut kortilla. Pizzeriasssa teemme matkasuunnitelmaa ja kiristämme hieman aikataulua Ransakan läpimenoon. Saimme tänään kolme ylimääräistä sulkua plakkariin. Huomenna tähtäimessä Givét Ranskan ja Belgian rajalla. Belgian läpimenoon 15-16 päivää jonka jälkeen olisimme Hollannissa jossakin ystäviemme lähettyvillä.

04.5-96 Bogny – Givèt

Kylmää +5-10° vesi+14°

60km ja n. 10 sulkua

Oluthankinnan jälkeen matkaan. Heti seuraavan mutkan jälkeen havaitsimme kiviä lähes kanavan keskellä styypuurissa, puolessavälissä Devillen kylää. Maisemassa ei ranskalaista eleganssia ollenkaan vaan hökkeleitä ja epämääräisiä leirintäalueita. Ardennien vuoristo tuo kuitenkin hohtoa matkantekoon.

Matkamiehiä eteläänBognyn jälkeen siistiytyy, Meuse muuttuu myös isommaksi. Canal de l´Est päättyy Givétin kaupunkiin joka myös rajakaupunki. Givet on edukseen verrattuna edellisten päivien paikkoihin.

Sorruimme tänään pikaruokaan eli tilasimme d´Americainen josta ei varmasti jäänyt nälkä: baguette, kastike, saucisson(paikallinen makkara), ja koko tämä herkku täytettynä hyvillä ranskalaisilla perunoilla! Kaikkien junk foodien äiti. Veneelle palattuamme joimme olutta janoomme, suolaa oli ilmeisesti riittämiin.

Canal de l´Est:tä jäi mieleen:

Canal de l´Est oli hieman pitkästyttävä transporttipätkä Belgiaan sekä Hollantiin mentäessä. Toul oli positiivinen poikkeus kanavan muuten hieman suttuisiin kyliin ja kaupunkeihin sekä pitkiin erämaa pätkiin. Toul ja Comercy ovat rooman historian aikaisia kaupunkeja.

Sotilaalliset Verdunin ja Sedanin kaupungit kuuluvat taas jokaisen historian tuntemuksiin ja ovat mielenkiintoisia siinä mielessä.

Canal de l´Est

Kanava palvelee mitä ilmeisemmin turismia ja pelkästään huviveneitä.

Kanava on hidas, ahdas sekä matala. Canal de l´Est on 270km pitkä.

BELQIGUE

MEUSE Givét – Mastricht

05.5-96 Givét – Namur

Aurikoista mutta kylmää

Meuse aamulla Ranskan ja Belgian rajalla Givet

Jatkamme nyt matkaa Meuse joen uomassa, sulku nro 59 oli viimeinen Canal de l´Est:illä josta alkaa taas uusi kilometripylväs nro: 0 ja jatkuu aina Maas ja Waal joen risteykseen jonne on matkaa 167km.

Dinant arkkitehtuuriaJuuri ennen Dinantia on kaarisillan alla satama, jossa paljon veneitä ja hyvät laiturit. Ohitamme kuitenkin Dinantin joka ehkä jäi harmittamaan. Ardennit kohoavat Maas joestaDinant ympäristöineen on todella kaunis. Ardennien vuorijono antaa ryhtiä. Kaupunki on rakennettu kapealle kaistaleelle joen ja vuoriston väliin, muutama linnoitus lähimpien kukkuloiden huipulla korostaa vain vaikutelmaa.

Kiipeiliä ArdenneillaVuorikiipeilijät harjoittelevat rinteillä keskellä kylää.

Sulutus on nyt jumiutunut todella byrokraattiseksi, olemme ensi kertaa saaneet kiivetä ylös liukkaita ja vaarallisia sulkutikkaita näyttämään aluksen paperit.

Liukkaita sulkuportaita BelghiassaHuomioi Brysselin yhdentyvä eurooppa ja vapaa liikkuminen. Suluissa saamme melkein poikkeuksetta soittaa sumutorvea ja huudella jokaisella mahdollisella VHF kanavalla ennenkuin mitään alkaa tapahtua. Sulkutoimenpiteet ovat todella verkkaisia ja vesi laskee hitaasti vaikka sulussa on korkeuseroa ainoastaan 1 – 1,5m.

Muistuu mieleen saksalaisten täsmällisyys: yhteydenpito VHF:llä ja senjälkeen sulussa mentiin alas 8m, nopeasti. Monta plus pistettä saksalaisille insinööreille ja kansanluonteelle.

Pahat kielet puhuisivat eivätkä yhtään ihmettelisi miksi juuri Belgialaiset hoitavat byrokratiaa EU:ssa.

No, patonki, viinilasi tai kahvimuki esiin ja odottelet rauhassa, niinhän sinä jo armeijassa opit.

Peloittavan näköisiä laitoksiaMeille tulee kiire Namurin viimeiselle sululle ja olemme siellä 15min ennen sulkemisaikkaa. Namurissa eivät pursiseurat ole vielä avanneet oviaan, ovat sitäpaitsi alennustilassa paikat rikki ja laiturit viimeisillään ei sähköä eikä vettä.

Vastarannalla linnoitus, casino ja boulangerie, siis sinne. Läheisyydestä löytyy myös bensa-asema.

Oma varustamomme tarjoilee tänään erinomaiset lammaspihvit jotka olimme hankkineet Givétin lihakaupasta. Koiramme saavat kaluta herkulliset luut, se on ollut niille aina tärkeää saada nimenomaan lampaanluut.

Veneemme vaihdevaijeri on uusinut vian joka kerran korjattiin Breisachissa, eli peruutusvaihde ei mene päälle. Tästä lähtien ajamme sulkuun varovasti apukoneella, pääkone kuitenkin käyden. Korjaamme vian myöhemmin. Nyt näemme mihin apukoneemme pystyy, koska se hankittiin nimenomaan hätätilanteiden varalle. Otamme nyt virtaukset ja tuulet entistä tarkemmin huomioon, lisäksi joudumme miettimään landauspaikat huolellisesti.

Namur linnan linnanmuurin alla yksinäinen veneNamurin linnoituskaupungin vanha keskusta 1600 luvun taloineen ja vaaleanpunaisine katukäytävineen on viehättävä Ranskan sotilaallisten kaupunkien jälkeen.

Namurcum on Rooman imperiumin aikaista rakennetta. Yliopistokaupungin yöelämä kaviloineen ja casinoineen on vilkasta.

Namurissa Meuseen yhtyy Sambre, jolloin joesta tulee leveä ja mahtava. Huviveneet vaihtuvat jokilaivoihin ja hinaajiin. Alueella on vahva historiallinen tausta messingin, kuparin ja hopean tuottajana ja jalostajana.

06.5-96 Namur – Liège

Pilvistä ja tuulee voimakkaasti +15°

                Heti aamulla loput frangit on vaihdettu belgian liiroiksi sekä marssittu leipäkauppaan ja                 mikä pettymys. Ranskan patongit on syöty ja nyt on palattu “kivileipään” sama kiinteä                     leivän koostumuks kuin Suomessa. Uskomaton juttu 40km matkaa ja leipä muuttuu                        täysin. Onko leivän valmistaminen kulttuurista kiinni?

Liikenne vilkastuu nyt Meuse :lla, jokialukset etenkin tyhjänä jättävät isot aallot. Namurissa on myös ensimmäiset merkittävät satamat. Käymme vielä köysibaanalla vuoren huipulla jonka jälkeen tankkaamme 35l bensaa ja syömme lounaan.

Liuskekivikaivos lastauksellisesti oikea paikkaLähdemme liikkeelle matkaa 65km ja 4 sulkua. Tästä etapista ei muuta kerrottavaa kuin teollisuutta, teollisuutta ja teollisuutta. Hyvänä asiana maisemien puuttuessa oli että voimme nyt nostaa nopeutta, rajoituksia ei ole. Yritämme Huy:n satamaan kovassa myötätuulessa. Emme kuitenkaan tuulen sekä apukoneen turvin uskalla sisään erittäin ahtaaseen satamaan ja päätämme jatkaa Liègeen. Heti sataman jälkeen ydinvoimala styyrpuurin puoleisella rannalla, jonka jälkeen todella isot sulut Ivoz Ramett ja Schleuse d´Ampsin-Neuville. Ensimmäistä kartan osoittamaa satamaa ei ollut. Jatkamme illan suussa kohti kaupunkia Liege - LüttichLiegen keskustan satamaan aallonmurtajan taakse. Parkkeeraamme epähuomiossa väärille paikoille joka kuitenkin osoittautuu erinomaiseksi valinnaksi. Satamassa ei nimittäin ole minkäänlaisia palveluita ei sähköä eikä vettä. Löysimme kuitenkin paikaltamme avoimen sähkörasian aivan veneemme vierestä sekä luukun alta vielä vesihanan. Kaikki hyvin vesitankki täynnä ja vene maavirrassa.

Näin ei rakennetaLiege onkin sitten arkkitehtooninen luku sinänsä. Malliesimerkki siitä miten ei olisi saanut rakentaa. Vanhoja kauniita taloja siellä täällä joiden vereen on noussut uusia massiivisia kymmenkerroksisia betonilaatikoita. Vanhat kauniit talot ovat jääneet ikäänkuin puristuksiin. Koko alue on teollisuuden värittämää. Tehtaan piippua ja kokoomahallia toinen toisensa perään. Kaupugin kukkulan huipulle oli lisäksi rakennettu laatikkomainen linna.

Liege ylhäältäKeskustan kauppakatu oli kauniimmin säilynyt täynnä liikkeitä ja elämää. Henkilökohtainen vauraus oli kyllä silmiinpistävää, infrastruktuuriin oli sitävastoin sijoitettu niukasti varoja.

Patsaita kylläkin riitti ja puistot olivat osin hyvin hoidettuja.

Liege, Ardennien vuoriston rajapylväs on voimakkaasti sidoksissa kulttuuri-perinteiltään Ranskaan. Rautakaupunki jossa on valmistettu mm. euroopan ensimmäinen veturi, tuliaseita ja lasitavaraa.

Ardennien kanavasta jäi mieleen:

Dinantin linnoitusMatkamme Belgian osuuden idyllisimmät maisemat löytyivät Ardennien vuoriston laaksosta jossa joki virtaa kohti pohjanmerta. Dinant oli mieleenpainuva kaupunki joelta käsin. Vanhat rakennukset ja taustalla jylhä vuoristo. Namur historiallisena ja värikkäänä linnoituskaupunkina.

Ikävänä asiana veneilijän kannalta on palvelujen täydellinen puuttuminen.

Prins Bernhard Sluis suurin ja kaunein BelgiaMatkanteko oli myös tahmeata byrokratian takia, joka tosin parani hieman loppua kohti tultaessa . Oliko syy sitten viimeinen jättiläissulku, vai mikä, veneemme papereita ei tarvinnut käydä näyttämässä maasta poistuttaessa.

Pieni vaan ei vähämerkityksellisin asia oli Belgiassa vaalean leivän surkea koostumus. Naapurimaana on kuitenkin Ranska, baquettejen luvattu maa.